Oscareita

Jos koko yön valvoo, seuraavana päivänä väsyttää. Ja jos ei omista toimivaa nauhoituslaitetta, niin valvottavahan se on. Minä en juuri nyt omista, joten valvoin. Oscar-gaalasta en nimittäin luovu, mikäli se minusta riippuu.

Ihan ensimmäiseksi pitää hehkuttaa suomalaisen gaalastudion puolesta. Poissa olivat edellisvuosien kikattavat teinit, jotka laukoivat älyttömyyksiä. Halle! Nyt paikalla oli elokuva-alan asiantuntijoita, joiden keskustelua ja spekulointia taukojen aikana kuunteli kiinnostuneena. Meillä keskustellaan elokuvasta niin harvoin, että yhden yön unet antaa siitä ilosta mielellään. Lisäksi on kiitettävä vielä juontajaa, joka hoiti oman osuutensa miellyttävästi ja tempomatta. Nautittavaa!

Joku tuomitsi Oscar-gaalan kalliina ja olisi suonut, että siihen "tuhlatut" rahat olisi annettu köyhille. Höpön höpön. On täysin toisarvoista, mitä gaalailta maksoi USA:ssa - tai Nelosen studiossa, herttimaleijaa! - eipä mitata rahassa sellaista, mikä on sisällöltään jotain muuta kuin pottua ja suolamuikkua. Järjestetty oli, ja kiitos, katsoin enemmän kuin mielelläni. Yksi maailman parhaita viihdeohjelmia, aivan kirkkaasti.
Lisäksi on aivan oikein, että näitä koko persoonallaan työtä tekeviä ihmisiä välillä juhlitaan ja palkitaan. - Ja samalla myös alaa, joka työllistää leegion ihmisiä.

Kieltämättä tuntui mukavalta, kun sellaiset elokuvat tai näyttelijät tulivat palkituiksi, joista itsekin pitää ja joiden työtä arvostaa. Se tietenkin on kyllä väärin, ettei Jack Nicholson voi saada Oscaria aina kun on ehdolla, mutta siihen on tyydyttävä. :-) Toivottavasti hänen nykyinen habituksensa ei tarkoita sitä mitä pelkään.

Jotkin asiat ilahduttivat erityisesti. Esimerkiksi elämäntyöstään kunnia-Oscarilla palkitun Ennio Morriconen italiaksi pitämä kiitospuhe, jonka Clint Eastwood käänsi pääkohdiltaan. Ja naisväen puvuista on pakko sanoa se, mitä ennenkin: kyllä rahalla saa, tai sitten rahallakaan ei saa. *wirn*

Nyt hyvin valvotun yön jälkeen on varottava tekemästä mitään kovin kauaskantoisia ratkaisuja. Nyt ei välttämättä ole parhaassa terässä sellaiseen. Eikä kannata lähteä liikenteeseen toikkaroimaan. Mutta kahvin voimalla elämä taas palaa uomiinsa. Ja ehkä jo huomenna jaksaa lähteä elokuviin katsomaan jonkin kiinnostavan teoksen, joka vielä on näkemättä.
.
.
.

Bingo!

Minäpä pelasin bingoa eilen, elämäni ensimmäisen kerran! \o/ Olin näet oikein mukavilla kutsuilla, joissa meille tarjottiin herkullista ruokaa, sakeasti hyvää seuraa ja myös hauskaa ohjelmaa.
Bingossa rastitettiin lappusesta juhlan järjestäneen yrityksen tuotteita. Sain 4 kertaa rivin täyteen, mutta aina joku ehti huutaa kovemmalla äänellä kuin minä. *wirn* Oli se hassua. Voittajat saivat kahvipaketteja.

Yksi kaverini suivaantui, kun Jukka Virtanen voitti koko ajan. "Vaadin uusintaa!" tämä ihminen puhisi ja olisi halunnut mennä uudelle kierrokselle koettamaan onneaan. Minä pelottelin, että kyllä Virtanen tulee sinnekin, jolloin kaverini lannistuneena luopui haaveistaan. Sen sijaan kävimme santsaamassa ruokaa ja juomaa. Lohdutukseksi. Oli se hullunkurista.

Vähän sääli, ettei se ollut kinkkubingo. Olisi ollut valtavan viihteellistä katsella, kun voittajat olisivat raahanneet niitä kinkkuja mukanaan, parhaimmat pelurit kolmeakin. Kahvipaketit näkyivät kulkevan mukana kevyesti. Liiankin kevyesti näin tappiolle jääneen näkökulmasta katsottuna. ;-)
.
.
.