Rusinahan on rypäle, vaikka ruttuinen, eikö? Jos rusinoita leivotaan kakkuun, saadaan rusinakakkua. Siis pidemmän kaavan mukaan johdettuna rypälekakkua, suomalaisena versiona.
No niin. Siitä pääsinkin itse asiaan. Kun ajaa autolla pidempää matkaa, ja varsinkin jos on pimeää, tie on mutkainen, kapea ja täynnä unkarilaisia rekkoja, pitää saada vahvistusta verensokerilleen ja tietenkin sielulleen. Aina ei jaksa mässätä suklaata, hedelmäaakkosia tai ranskalaisia pastilleja. Niihin kyllästyy. Suffeleihinkin, vaikka en olisi sitä uskonut.
Jos kauppareissulla sattuu muistamaan, kannattaa varata kotiin rusinakakun ainekset. Senhän pyöräyttää aivan käden käänteessä, kirjaimellisesti. Kun sitten tien päällä alkavat silmät lupsahdella, voi kaivaa rusinarypälekakun kassistaan ja vahvistua. Tiedän mistä puhun.
Muillakin kakuilla saattaa olla sama vaikutus verensokeriin, mutta jos on mielessä pyhät matkat, rusinarypälekakku on korvaamaton eväs. Nämä minun ajomatkani ovat lähestulkoon pyhiä. Ainakin niissä on ihmeen maku. :-) Ja rypäleiden.
Tiluliistä kerron sitten toisella kertaa. :-D
.
.
.
