Porkkanan purija

Tässä on Reino pienenä poikana. Hän on vasta oppinut pureksimaan porkkanoita, huonekalujen aika tulee myöhemmin. Kuten näkyy, matto käärittiin rullalle, ettei se saastu koirankarvoista. Hah hah. Aina fiksu koira yhden mattokäärön purkaa. Kaksikin.






Tässä vielä uusi poseerauskuva. Voi sentään, onpa kiltti pikku koira... Aika kuluu, koira kasvaa, mutta oppiiko olemaan jyrsimättä :-D Sitä ei tuolloin vielä tiennyt.

Mutta vanha koira oppii lisäämään kuvia bloggeriin. ;-)






.
.
.

"Katso eteenpäin ja ylöspäin"

Sain hyvän neuvon ikävässä tilanteessa: "Katso eteenpäin ja ylöspäin." Joillakin ihmisillä on taito sanoa oikeita sanoja. Kiitos noista! Oikeaan aikaan sanottuja sanoja väitetään kultaomeniksi hopeamaljoissa, eikä turhaan.

Taas on elämässä uuden vaiheen aika. (Jippii, vaikka ihan pienillä kirjaimilla.)
Loppuelämän ensimmäinen päivä, se on aina tässä. Tänään. Aika mahtavaa, mieletöntä suorastaan.

Ehkä ei paljon haittaa, että Fiestan tuulilasi on säröllä, että olen allerginen sille pahuksen lattiavahalle, jolla puunasin osan lattioista, että toisilla on pesukone, toisilla ei, että naamakirja jumittaa tai että en taaskaan pääse kokoukseen, jota olen valmistellut kauan.
Sillä sen sijaan on merkitystä, että talitiainen olisi väkisin halunnut tulla sisään ikkunasta, että näin pohjantikkoja, että koirat tykkäävät minusta :-D , että olen tavannut käsittämättömän ihania ihmisiä, että elämä on ainutkertainen ja ettei vielä ole reumatismia. Noin päällimmäiset mainitakseni.

Hiukan sekavanpuoleiset ajatukset järjestyvät aikanaan, ehkä piankin. Odotas vähän.
.
.
.