Pakoton pääsiäinen

"Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille",  sanoi ystäväni, ortodoksikristitty, "myös niille, jotka eivät ehtineet valmistautua siihen hiljentymällä."  Kuinka helpottavaa.

Vietin pakottoman pääsiäisen. Valmistautumiset olivat minimaalisimmat ikinä. Yhdet ohranjyvät kylvin ja kasvatin; niissä oli vihreyttä. Kotini siistin, niin kuin aina. Mutta en leiponut kulitsaa, en valmistanut muitakaan pääsiäisruokia paitsi lammasta. Ei ollut viiniä, kun en muistanut ajatella viiniä. :) Vähän suklaata söin, ja lahjakakusta kunnon kimpaleen, kun kakku oikein kotiin asti tuotiin. Aivan ihanaa.

En katsonut tv:tä, en avannut nettiä, pidin koneen kiinni. Kuuntelin sielua hivelevää musiikkia ja luin.  Muutaman kortin ehdin postittaa, ja joitakin myös sain. Siinä hyvää seuraa: ystävät. Vasta toisena pääsiäispäivänä katsoin Notre Damen kellonsoittajan, animaation, johon minulla liittyy paljon hyviä muistoja. Muistelin niitä ihmisiä ja siunasin heitä mielessäni. Hekin ovat olleet elämäni rikkautta.

Kuinka levollinen pääsiäinen olikaan, kuinka voimia antava. Pääsiäinen on aina ollut minulle juhlien juhla, jo lapsuudenkodista asti. On vieläkin, pakottomasti.


.