Henkien erottamisen armolahja on erittäin vakava ja vastuullinen asia. Sellainen, jolla se on, ymmärtää kyllä, miten hänen on meneteltävä. Tämän lahjan kanssa eivät sovi yhteen sensaatiohakuisuus, kannattajien keräily eikä varsinkaan uhrien rahastus.
Muistelen Isä Guyta, joka oli Suomessa toimivan katolisen kirkon hyväksymä eksorkisti. Hän ei kerännyt ympärilleen kansanjoukkoja vaan toimi julkisuutta karttaen ja niitä armahtaen, jotka tarvitsivat hänen apuaan. Hänen olemuksestaan huokui läheinen Jumalan tuntemus. Hän rakasti Herraansa.
Kirjoista lukemalla ja ulkomaisia malleja jäljittelemällä voi keittää kokoon hömpötyksen, joka vaikuttaa henkien erottamiselta mutta joka ei sitä ole. En suosittele sellaisiin joukkoihin liittymistä, joissa on kysymys tällaisesta. On pelkkää puoskarointia "ajaa ulos demoneita" kaikesta mikä liikkuuu. Se ei ole henkien erottamisen armolahja.
Erilaisuus tai henkinen tai fyysinen sairaus eivät ole merkkejä demoneista. Sen sijaan ne sisältävät meille mahdollisuuden oppia sietämään erilaisuutta ja ihmisen heikkoutta. Joihinkin sairauksiin on myös hyviä lääkkeitä, toisiin ei ole. Mutta pahoja henkiä ei lääkkeistä tule ihmisiin!
Meidän kristittyjen kannattaa keskittyä Jumalan armoon Kristuksessa. On hyväksi hiljentyä Jumalan edessä ihan vanhanaikaiseen tapaan. Sillä tavoin ei haksahda kaikenlaisiin haihatuksiin. Jumala ei ole karkkiautomaatti. Kukaan ei saa häneltä haluamaansa pikaratkaisua kaikkeen, mikä hiertää.
.
