Kirjat, joita ennen kirjoitettiin

Jos sinulla on kirjoja, rakas lukijani, tiedät mitä tarkoitan: yöllä, pimeän peitossa ne lisääntyvät omia aikojaan. Aamulla hylly on jo ahdas, saati sitten jos olet viikon poissa. Tämä on ikuinen puheenaihe niiden keskuudessa, jotka tuskailevat pursuilevien kirjahyllyjensä vuoksi. 

Päätin reippaasti tarttua puuhaan ja vähentää vanhoja kirjoja pois, vaikka kuinka olen saanut niitä vanhempieni ja tätieni perintönä. Joku tolkku on oltava, ajattelin.

Selailin ensimmäisenä Tammen julkaisemaan Suuret maailmanmenestykset -sarjaan kuuluvaa kirjaa. Viides painos vuodelta 1961. Isän ja äidin kirjastosta. Suomentanut Pentti Järvinen. Houli Mouses millaista kieltä! Rikasta, vivahteikasta, monipuolista, vaihtelevaa ja vain paikoin hiukan vanhahtavaa. Roskalehtien kesäuunot eivät varmaan pystyisi sitä lukemaankaan, kun siinä on niin paljon vaikeita sanoja.  En voi luopua siitä. 

Myös kirjailijan huomiot tapahtumista, henkilöistä ja ympäristöstä antavat ajatuksille nautinnollista työtä. Tällä kirjailijalla on paljon tietoa historiasta, huomasin. Hänen huomioitaan on hauska pohdiskella ja verrata omia näkemyksiään asioista hänen johtopäätöksiinsä. Haluan myös nähdä, ovatko nykytiedon valossa hänen päätelmänsä vanhentuneet vai onko hän osunut oikeaan jo silloin, kymmeniä vuosia sitten. 

Toinen kirja, sama kokemus. Sellaista tekstiä saa nykyisin lukea vain etevien suomentajien, kirjailijoiden ja toimittajien jäljiltä. Samoin kirjailijan rauhassa miettimät arviot, vertaaminen aiemmin tapahtuneeseen ja muu kuin kylmästi raportoiva asenne kohteeseen kunnioittavat myös lukijaa. Jos nauttii rikkaasta ja vivahteikkaasta suomen kielestä ja huolellisesta ja kiireettömästi rakentuvasta kerronnasta, kannattaa nähtävästi katsoa uudelleen vanhat perintökirjansa. Sieltä voi löytyä aarteita.

Saapa nähdä, kuinka tässä käy. Jos ennustan, että Ikean kirjahylly, saatan olla oikeassa. 

.

Pirullista

Antikristuksen odottajilla on ollut näinä aikoina säpinää. Kun pedon valtakunta ei vängälläkään ollut EU eikä katolinen kirkko, pääpukarin tähystäjät ovat pitäneet kaikki aistit valppaina. 

Lähipäivinä he muistuttivat, että idästä se nousee ja saattaa rauhan tilaan koko maailman. Ja että se on sitten väärä rauha, älkäämme luottako sellaiseen.  Ja että voi teitä, luotatteko lunastukseen ja veisaatte viistoista huippuunsa hiotuista pelotteluistamme? Pianhan näette, että olemme oikeassa. 

No, tämä se ei sitten ainakaan ollut. Onpa pirullista.

Suosittelen, että vaihdatte herraa. Elämänne sujuu heti paljon leppoisammin.

.

Kun kipu painaa kumaraan

Tapasin vanhan kaverin kirjamessuilla. 

- Voi kun sä olet pieni! hän huudahti. Hän muisti minut häntä pidempänä, mikä on aika harvinaista näillä pituuksilla.

En ollut tajunnut painuneeni kasaan. Ehkä muutenkin lyhykäinen selkäruotoni oli lyhentynyt entisestään, millin sieltä, millin täältä. Tarkistin asian lapsiltani, ja totta se oli: kipu oli painanut minut kumaraan.  Aika tylsää. Minulla oli joskus ryhtikin.

Ehkä ikääntymiseen kuuluu lyheneminen, kumaraan painuminen, kivutkin. Siihen on suostuttava, mitenkäs muutenkaan? Olen tavannut monia, jotka kipu on painanut kumaraan,  ellei fyysinen niin sielun kipu.  Minun vaivaisia lihaksiani ja niveliäni on voitu lääkitä tehokkaasti, mutta niitäkin on, joiden osana on kantaa kipuaan loppuun saakka.

Ihmisten elämät eivät ole yhteismitalliset, joten vertailu on turhaa ja hedelmätöntä. En silti usko, että kukaan selviää elämästä täysin ruusuilla tanssien. Yhdellä on yhtä, toisella jotain toista. Se kaiketi kuuluu pakettiin.  

Ihmisenä olemisen pakettiin kuuluu se, että siedämme toisiamme, suvaitsemme. Suhtaudumme lempeästi toistemme heikkouksiin ja kipuihin, vaikka emme voisikaan niitä lievittää. Joskus jo sellainen asenne lääkitsee. 


.