Jos sinulla on kirjoja, rakas lukijani, tiedät mitä tarkoitan: yöllä, pimeän peitossa ne lisääntyvät omia aikojaan. Aamulla hylly on jo ahdas, saati sitten jos olet viikon poissa. Tämä on ikuinen puheenaihe niiden keskuudessa, jotka tuskailevat pursuilevien kirjahyllyjensä vuoksi.
Päätin reippaasti tarttua puuhaan ja vähentää vanhoja kirjoja pois, vaikka kuinka olen saanut niitä vanhempieni ja tätieni perintönä. Joku tolkku on oltava, ajattelin.
Selailin ensimmäisenä Tammen julkaisemaan Suuret maailmanmenestykset -sarjaan kuuluvaa kirjaa. Viides painos vuodelta 1961. Isän ja äidin kirjastosta. Suomentanut Pentti Järvinen. Houli Mouses millaista kieltä! Rikasta, vivahteikasta, monipuolista, vaihtelevaa ja vain paikoin hiukan vanhahtavaa. Roskalehtien kesäuunot eivät varmaan pystyisi sitä lukemaankaan, kun siinä on niin paljon vaikeita sanoja. En voi luopua siitä.
Myös kirjailijan huomiot tapahtumista, henkilöistä ja ympäristöstä antavat ajatuksille nautinnollista työtä. Tällä kirjailijalla on paljon tietoa historiasta, huomasin. Hänen huomioitaan on hauska pohdiskella ja verrata omia näkemyksiään asioista hänen johtopäätöksiinsä. Haluan myös nähdä, ovatko nykytiedon valossa hänen päätelmänsä vanhentuneet vai onko hän osunut oikeaan jo silloin, kymmeniä vuosia sitten.
Toinen kirja, sama kokemus. Sellaista tekstiä saa nykyisin lukea vain etevien suomentajien, kirjailijoiden ja toimittajien jäljiltä. Samoin kirjailijan rauhassa miettimät arviot, vertaaminen aiemmin tapahtuneeseen ja muu kuin kylmästi raportoiva asenne kohteeseen kunnioittavat myös lukijaa. Jos nauttii rikkaasta ja vivahteikkaasta suomen kielestä ja huolellisesta ja kiireettömästi rakentuvasta kerronnasta, kannattaa nähtävästi katsoa uudelleen vanhat perintökirjansa. Sieltä voi löytyä aarteita.
Saapa nähdä, kuinka tässä käy. Jos ennustan, että Ikean kirjahylly, saatan olla oikeassa.
.
