Aurinkomme ylösnousi

Vielä on pääsiäistä jäljellä!

Vielä tämäkin päivä juhlitaan sitä, että Kristus nousi kuolleista. Hän voitti kuoleman ja lahjoitti meille elämän. Taivaan portti on avattu meille, eikä sitä voi kukaan enää sulkea. Saamme puhutella Taivaallista Majesteettia niin kuin isää, koska hän on nyt meidän isämme, Kristuksen Jeesuksen sovitustyön takia.
Ja sitä voisikin sitten pohtia loppuikänsä, mitä kaikkea se sisältää. Tai oikeammin: sitä saa ja kannattaa tutkia loppuikänsä :-D Siitä löytyy juhlan aihetta joka päivälle.

Pitkänäperjantaina aamupäivällä ajoin puutarhalle ostamaan onnittelukukkia. Oli sisareni syntymäpäivä, ja sinne en halunnut viedä "eilisiä" kukkia. Samalla kuitenkin olin vähän pahoillani siitä, että oli matkalla ostoksille sinä päivänä, jolloin muistellaan Herran kärsimystä ja kuolemaa. Syntymäpäiväjuhlat ovat eri asia, mutta kauppareissut...

Äkkiä siinä ajaessani minulle valkeni jotakin, aivan kuin se olisi juuri sillä hetkellä keksitty: mieletöntä, saan olla täytetyn työn varassa! Jeesus täytti lain vaatimukset minun puolestani, olen vapaa! Sitä se armo on tänä päivänä, tajusin. En olisi voinut käsittää sitä niin havainnollisesti, jos en olisi ollut juuri siinä Tuusulantiellä talla pohjassa paahtamassa kohti puutarhaa. Ylistys, ylistys, ylistys, ajattelin ja taisin sanoakin. ;-)

Vielä tänäänkin vietän juhlaa, ennen kaikkea sisimmässäni. Työt olen tietysti korjannut pois jo kiirastorstaina, mutta vielä tänäänkin annan lahjaksi saamani vapauden vallata tilaa mielessäni. Armo on annettu voimakseni. Ilokseni ja voimakseni, että jaksaisin.
.
.
.