Porkkanan purija

Tässä on Reino pienenä poikana. Hän on vasta oppinut pureksimaan porkkanoita, huonekalujen aika tulee myöhemmin. Kuten näkyy, matto käärittiin rullalle, ettei se saastu koirankarvoista. Hah hah. Aina fiksu koira yhden mattokäärön purkaa. Kaksikin.






Tässä vielä uusi poseerauskuva. Voi sentään, onpa kiltti pikku koira... Aika kuluu, koira kasvaa, mutta oppiiko olemaan jyrsimättä :-D Sitä ei tuolloin vielä tiennyt.

Mutta vanha koira oppii lisäämään kuvia bloggeriin. ;-)






.
.
.

"Katso eteenpäin ja ylöspäin"

Sain hyvän neuvon ikävässä tilanteessa: "Katso eteenpäin ja ylöspäin." Joillakin ihmisillä on taito sanoa oikeita sanoja. Kiitos noista! Oikeaan aikaan sanottuja sanoja väitetään kultaomeniksi hopeamaljoissa, eikä turhaan.

Taas on elämässä uuden vaiheen aika. (Jippii, vaikka ihan pienillä kirjaimilla.)
Loppuelämän ensimmäinen päivä, se on aina tässä. Tänään. Aika mahtavaa, mieletöntä suorastaan.

Ehkä ei paljon haittaa, että Fiestan tuulilasi on säröllä, että olen allerginen sille pahuksen lattiavahalle, jolla puunasin osan lattioista, että toisilla on pesukone, toisilla ei, että naamakirja jumittaa tai että en taaskaan pääse kokoukseen, jota olen valmistellut kauan.
Sillä sen sijaan on merkitystä, että talitiainen olisi väkisin halunnut tulla sisään ikkunasta, että näin pohjantikkoja, että koirat tykkäävät minusta :-D , että olen tavannut käsittämättömän ihania ihmisiä, että elämä on ainutkertainen ja ettei vielä ole reumatismia. Noin päällimmäiset mainitakseni.

Hiukan sekavanpuoleiset ajatukset järjestyvät aikanaan, ehkä piankin. Odotas vähän.
.
.
.

Leivonen

Tänään kuulin leivosen livertävän ensi kerran. Seisoin vain ja kuuntelin ja annoin kirkkaiden sävelten pisaroida päälleni. Katselin vapaana kimmeltävää merta ja auringon leikkiä sen pinnalla. Joutsenet ovat asustaneet koko talven näillä rannoilla, mutta nyt nekin näyttivät valkoisemmilta kuin vielä kuukausi sitten. Vesi liplatti hiekkaa vasten ja nosti mieleen lomakuvia vähän lämpimämmiltä rannoilta. Mutta hyvä tämäkin ranta on.

Istuin kesäkahvilan rappusille, kohotin kasvot kohti aurinkoa ja suljin silmät. Häviävän ohut pilviverho suodatti juuri sopivasti polttavimmat säteet, että siinä voi istua vähän kauemmin. Lintubongarit seisoskelivat vähän matkan päässä putkineen. Ylitseni lensi jokin lintu äänekkäin siiveniskuin. En avannut silmiä, enhän olisi kuitenkaan ehtinyt edes nähdä sitä, saati sitten tunnistaa - näillä bongaustaidoilla.

Kömpelö kevään ensi kärpänen pöristeli ohi ja laskeutui tömähtäen rapuille. Sen meno näytti aika summittaiselta; luultavasti se hämmästyi itsekin, mihin lopulta päätyi. En raskinut tappaa sitä, vaikka se köpitteli ihan käden vieressä. Olkoon! Kyllä sen joku hyönteissyöjä pyydystää nokkapalakseen.

Nyt polttaa poskia, vaikka voiteessa oli aika iso suojakerroin. Ei haittaa minua! :-)

Kevät

Merkillistä, miten heti tulee keväinen mieli, kun oikein tupruttaa lunta. Pääsiäisenä pitää olla lunta, tai edes vähän pääsiäisen jälkeen. Tänään kaikki tuntui olevan kohdallaan, kun aurinko paistoi kirkkaasti ja vitivalkoinen lumi häikäisi somasti. :-)

Talvi on taittunut, kevättä tekee jo kiireellä. Tämänkin talven yli on tultu ja jopa melkoista haipakkaa. Pitäisi oikein kirjata kaikki tapahtunut ylös ihan ihmetelläkseen, kunhan vain ehtisi.
Nyt ei ehdi muuta kuin ihmettelemään Sammon mokailuja. Kyllähän se tiedettiin jo Leonian ajoilta, että pienituloinen, palkansaaja tai pienyrittäjä on Sammolle vain rasite - meillä on hyvä muisti!
Ehkä tällä asiakkaan aliarvioimisella halutaan karsia tuottamattomat yksiköt pois. Katsotaan, miten ratkaisen omalta osaltani.

Hmm... jos kahvit kuitenkin kiehauttaisin ensin. ;-)
.
.
.