Leivonen

Tänään kuulin leivosen livertävän ensi kerran. Seisoin vain ja kuuntelin ja annoin kirkkaiden sävelten pisaroida päälleni. Katselin vapaana kimmeltävää merta ja auringon leikkiä sen pinnalla. Joutsenet ovat asustaneet koko talven näillä rannoilla, mutta nyt nekin näyttivät valkoisemmilta kuin vielä kuukausi sitten. Vesi liplatti hiekkaa vasten ja nosti mieleen lomakuvia vähän lämpimämmiltä rannoilta. Mutta hyvä tämäkin ranta on.

Istuin kesäkahvilan rappusille, kohotin kasvot kohti aurinkoa ja suljin silmät. Häviävän ohut pilviverho suodatti juuri sopivasti polttavimmat säteet, että siinä voi istua vähän kauemmin. Lintubongarit seisoskelivat vähän matkan päässä putkineen. Ylitseni lensi jokin lintu äänekkäin siiveniskuin. En avannut silmiä, enhän olisi kuitenkaan ehtinyt edes nähdä sitä, saati sitten tunnistaa - näillä bongaustaidoilla.

Kömpelö kevään ensi kärpänen pöristeli ohi ja laskeutui tömähtäen rapuille. Sen meno näytti aika summittaiselta; luultavasti se hämmästyi itsekin, mihin lopulta päätyi. En raskinut tappaa sitä, vaikka se köpitteli ihan käden vieressä. Olkoon! Kyllä sen joku hyönteissyöjä pyydystää nokkapalakseen.

Nyt polttaa poskia, vaikka voiteessa oli aika iso suojakerroin. Ei haittaa minua! :-)