Mir ekelt mehr zu leben?

Olen varmaan aika epämusikaalinen tai jotain.

Kävin P. Laurin kirkossa pyhäinpäivän muistokonsertissa ja  samanaiheisessa hartaudessa.  Hyvin laadittu kokonaisuus, joka kohtasi meidät toisseurakuntalaisetkin. Anne Viljamaan kaunista alttoa oli lohdullista kuunnella; minä en olisi jaksanut kuunnellakaan korkeampia äänialoja.*

Mutta JSB:n kantaatin loppu alkoi hihityttää, kun muutenkin olin varsin altis erilaisille tunteille. Sanat "Minua inhottaa tämä elämä" ja ralli olivat hilpeästi eripariset. Sure siinä nyt sitten.

*Siis en sanonut 'kimitystä'; me sopraanot olemme solidaarisia toisiamme kohtaan. Ja tenoreitakin, mikäs siinä. Basistejakin, valikoiden. Nyt tämä alkaa karata käsistä.


.

A present

My birthday has no end!

I called an old-time friend to thank her for a present she had sent me. We were studying at the same time, at the same university, many many many years back, and had not met for ages. Only called occasionally.
We were blabbing this and that and some more, and suddenly she remembered something: "By the way, I have been  praying for you and the kids every day."  All these years - every day. Daily, that is. For years.
Is this a present or what?
Awesome wonder - this must be it, I'm feeling.


.

Kiitos myöskin ohdakkeista?

No emmä nyt tiedä.
En ole ikinä riehaantunut siitä vanhasta laulusta, jossa kiitetään myös ohdakkeista, kun ne haavoitti(vat) niin ihanasti. Minulle se veisu on aina ollut hurskastelun riemuvoitto uskottavuudesta, uskostakin. Ja rehellisyydestä. Siinä ihminen kuvittelee huijaavansa pikku Jumalaa nerokkaasti imartelemalla.
Se asettuu samaan kastiin kuin "päivääkään en antaisi pois". Sehän ei tarkoita elämän lyhentämistä vaan ihanaa masokismia, hurskasta kurjuutta.  Minä antaisin pois muutaman päivän ja vaihtaisin parempiin.  Ja jotkin haluaisin taas muistaa aktiivisesti, tunnetilaa myöten. Vanhaksi asti. *wirn*



.

Kukkien tuoksua

Syntymäpäivän maut ja tuoksut tuntuvat vielä kodissani. Erilaisia kimppuja ja kukkia on maljakot täynnä. Orkideoitakin minulla on nyt. Olen uittanut ne ensimmäisen kerran eilen. Mielenkiintoista.

Juhlimassa oli mukavia ihmisiä, ja vaikutti siltä että vieraat viihtyivät. Valokuvat, lahjat, kortit ja sähköiset viestit muistuttavat mieleen paljon, ja loput muistettavat asiat ovat painuneet sydämeen, mistä ne yleensä putkahtavat ilmoille omia aikojaan.

Niin kuin olen usein sanonut, parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, ovat kolme ihanaa lastani. Seuraavaksi parasta ovat varmaankin  läheiset ihmiset ja ystävät. Nämä rikkaudet voi saada vain lahjaksi. Olen aika rikas. :)



.

Syntymäpäivä

Syntymäpäivän aamu on aina erilainen kuin muut aamut. Kahvi maistuu kiistatta paremmalta kuin minään muuna aamuna, ja syyspäivä näyttää harvinaisen kirkkaalta. Mieli täytyy uuden odotuksesta - vielä näin aikusenakin - ihan kuin siihen olisi kerran vuodessa oikein erityinen lupa.

Aika kiva elämä tämä on ollut tähän asti. Sen kunniaksi on tänään tarkoitus juoda hyvää kahvia, nauttia kunnon kimpaleita kakkua ja nauraa paljon. Mukavia ihmisiä on tulossa, aiomme viihtyä.



.

Silvery Moon

You shoud see the silvery moon - how bewitching it is shining straight through my window! All lovely dreams, beautiful memories and wishes surge into my mind and fill me with sweet wistfulness.   Longing for something, longing for someone - longing to be there is sweeter than being there, right?


.

Päivän ihmettely

Se mitä minulta joskus vietiin vääryydellä, palautuu nyt minulle takaisin vähä vähältä, osa osalta.    Ehkä voisin sanoa sitä aarteeksi, hopearahoiksi vaikka. Jotkin kolikot näyttävät vain kirkastuneen varkaan varastossa - hyödyttöminä anastajalle; ei hän pystynyt niitä käyttämään. Jotkin toiset ovat muuttuneet, jopa kasvaneet *wirn*, mielikuvissa voi vapaasti tapahtua monenlaista. Tallennan kuvat paperille - pitkästä, pitkästä aikaa. Tämä on iso juttu.


.