Rankka messu

Uskonpuhdistuksen muistopäivän messu. Arvasin sen. Kun pääsin sisään kirkon ovesta, kyynelet alkoivat virrata.  "Pidä itkiäiset, niin kuin ainokaista poikaa itketään, katkerat valittajaiset..." Hyvät ihmiset. Onko tällä loppua ollenkaan? Odotin jotain kosketusta, oivallusta, uutta näkökulmaa. Nenäliinoja kului.

Juuri tehtäväänsä valittu hiippakuntadekaani saarnasi ja oli myös laatinut upean, vahvan messun. Rankkoja virsiä: Jumala ompi linnamme ja yksi lempivirsistäni Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on.

Ja tosiaan, tämä:

Jos me joudummekin
syvihin vesihin
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.

Jumalan mittaamaton valta  - ja  armo. 


.