Alkuvoimaista äitienpäivää

Siitä on jo jokunen aika, kun he syntyivät, yksi keskellä yötä, yksi illansuussa ja yksi iltapäivällä. Ehkä synnytin heidät kivulla, en oikein enää muista. Muistan vain ilon. Kaikista heistä on kasvanut erilaisia, yksilöitä, joilla on omat vahvuutensa. He ovat parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut, ja yhtä rakkaita kaikki. He ovat elämän rikkautta - ja lisäksi heidän kanssaan on ollut hauskaa! :)

Aikansa on sillä, että auttaa lasta kasvamaan, aikansa silläkin, että ohjaa häntä löytämään omat ominaisuutensa ja arvostamaan niitä. Ja sitten on aika vilkuttaa ovelta, kun lapsi nousee siivilleen ja lähtee maailmalle. Se on hyvä ja siitä saa kiittää, vaikka vähän nyyhkäisten. Saa olla jopa huojentunut. Tehtävä on suoritettu, tältä osin.

Sen jälkeen alkaa se aika, että on saatavilla: murheissa, iloissa, kaikenlaisessa, mitä lapselle tapahtuu. "Hei äiti, et ikinä arvaa mitä..." tai "Siis voitsä uskoa, että..."  Se että keskeyttää oman työnsä just siihen paikkaan,  kun lapsi soittaa tai pistäytyy kahville. Tärkeimmät asiat hoidetaan ensin.  Samalla myös keskustelut lapsen kanssa syvenevät ja  tulevat entistä antoisammiksi. Suhde muuttuu lähemmäs ystävyyttä.

Edellisten sukupolvien naiset sanoivat: Pieni lapsi polkee syliä, suuri  polkee sydäntä. Näin saattaa olla, mutta sekin kuuluu pakettiin. Ehkä äidin sydän vahvistuu, kun sitä tallotaan. Äidin rakkautta ei kuitenkaan voi talloa kuoliaaksi. Se on elämän alkuvoimaa.

Alkuvoimaista äitienpäivää, kaikki äidit! Ja lapset myös, ja isät. Ellei olisi alkuvoimaisia isiä, ei olisi äitejäkään. ;)


.