perjantaina, marraskuuta 26, 2010

Pikakoulutuksen uhrit

Lainaan IS uutista ns. myrkkyhoitajasta: 
"Tutkimuksen mukaan X:llä on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, johon liittyy psykopaattisia piirteitä.  Hänellä on tutkimuksen mukaan tunne-elämän häiriöitä, jotka on havaittu jo nuoruudessa. Hänellä on myös poikkeuksellisen vahva valehtelutaipumus ja hän on erittäin kyvykäs manipuloimaan muita ihmisiä.  Syyttäjän mukaan X:ltä puuttuu omatunto, eikä hän kadu. Hänellä on taipumusta tunne-elämän epävakauteen, ja selkkauksiin joutuessaan hän syyttää muita."     (kursivointi minun)

Eikä kukaan huomannut mitään.  Kentälle vain, töitä kyllä riittää.

Hoitoalan henkilöstöpula ratkaistiin jokunen vuosi sitten kekseliäästi: pikakoulutettiin kaikki saatavilla olevat auttaviksi käsiksi alalle. Ensiksikään liian pikaisessa koulutuksessa ei ehdi muodostua luotettavaa ammattitaitoa. Toiseksi uusimpien uutisten valossa vaikuttaa siltä, ettei koulutettavia ole myöskään suuremmin testattu , vaikka meillä Suomessa olisi siihen osaamista. Jälkikäteen testailu ei auta ketään. 

Ammattitaidosta pitää maksaa. Typerät päättäjämme ovat ratkaisseet säästölinjauksillaan asian toisin. Heikoimmat ja avuttomimmat maksavat - hengellään.

Muistakaa tämä, kun äänestätte seuraavissa vaaleissa.


.

Viikko elämää

Viikko täynnä ahkeruutta. Kaikki on tehty täysillä tehoilla. Viimeisen session aikana minut olisi voinut puhaltaa kumoon. Heippa vaan kaikille, tällaista se on tämän karjalaisen luonteen kanssa, varsinkin väsyneenä.

Viikko täynnä hyviä uutisia ja antoisia tapaamisia. Yllättäviä ja odotettujakin puheluita. Voitin arpajaisissakin, ettäs tiedätte.  Enempää elämää ei olisi voinut sisällyttää tähän yhteen yksikköön. Sääli niitä, joille ei koskaan tapahdu mitään.

Vielä jaksoin ajaa kotiin. Vielä jaksoin nauttia nastarenkaiden turvallisesta rapinasta lumisella tiellä. Heitin lämpimän ajatuksen ajan rajan yli sille, jonka ansiosta tämä ajaminen oli mahdollista. Muistan kyllä! Oli tyytyväinen mieli, vaikka viikkoon sisältyi jotain epämiellyttävääkin.

Sitten lensi tähti. Sen kirkas kaari piirtyi pitkään mustaa taivasta vasten. Kaunein tähdenlento ikinä.


.

lauantaina, marraskuuta 13, 2010

Hyvää isänpäivää

Nämä kuvatkoot heitä, isän pikku enkeleitä. Heitä et vaihtaisi mihinkään, heidän vuokseen olet valmis kestämään ja sietämään melkein mitä vain -  jotkut teistä isistä ihan mitä vain.Välillä he kiskovat sinusta irti viimeisetkin voimanrippeet, mutta silti saat heistä elämääsi voimaa. He ovat korvaamattomia, sinulle uskottuja Jumalan lahjoja.

Paketti sisältää tosin kaikenlaista. Yksikin tuossa poseerauksessa taitaa kaivaa nenää. Vai ollaanko uskovinamme, että se lähettää siinä isälle lentosuukkoja? Uskotaan suukkoihin. Mutta omiaan ne silti aina touhuavat ja haastavat sinun rajasi venymään vielä vähän.

Toivotan sinulle hyvää isänpäivää! Jos lapsesi ovat pieniä, he onnittelevat sinua askartelemallaan kortilla tai lahjalla. Jos he ovat isompia, muistamiset nousevat toisenlaisista ideoista. Jos he ovat muilla mailla, sieltäkin kirje kulkee ja soittaakin voi, jos on kenttää. Mutta kyllä he muistavat sinut - he muistavat kaiken!


.

perjantaina, marraskuuta 12, 2010

Peittoja ja peiteltäviä

On peitoissa eroa.  Eduskunnassa edustetaan kansaa torkkumalla peitot nyppyisiksi. Loistavaa! Onneksi firmaan nyt hankittiin uudet hurstit, niin että uni maistuu hyvin vaalikauden loppuun asti.

Äiti Teresa -peittoja neulova piiri taas kokoontuu Hakunilan seurakunnan Länsimäen kirkolla.  Peitot sommitellaan lahjalangoista, tai jokainen piiriläinen tuo mukanaan langanloppuja omasta lankakoristaan. Pienin kustannuksin valmistuu peittoja ihmisille, joiden ainoana lämmöntuojana on se peitto.

Seurakuntien päättäjät eivät ehdi torkkumaan luottamustoimissaan. Kokouksissa saadaan kahvia ja pullaa, ja sen voimalla hoidetaan asiat. Ja jo ennen kokousta tehdään valmistelevaa työtä, että asiat hoituvat mallikkaasti. Unensa jokainen nukkuu omalla ajallaan.

Nyt voit vaikuttaa siihen, ketkä sinua edustavat seurakunnassasi. Valitse ehdokkaasi ja käy äänestämässä!


.

lauantaina, marraskuuta 06, 2010

Nenä päähän - tai järki

En minä auttamista vastusta. On ihan oikein, että hyvin toimeentulevat länsimaalaiset tasaavat omastaan niille, joiden elämä on aivan surkeassa kuosissa.

Mutta mikä idea siinä on, lapset istutetaan katsomaan "liikuttavia" tai "vetoavia" otoksia lasten järkyttävistä kohtaloista maailmalla?  Mikä idea siinä on, että alle kouluikäiset meidän Matit ja meidän Maijat itkua tuhertaen lupaavat olla viikon ilman karkkia, että noille poloisille saadaan parempi elämä? Onko tässä maassa aikuisia enää ollenkaan?

Aikuisilla on vastuu näistä pienimmistä, ensimmäiseksi nyt omistaan. Kun näistä kampanjoista otetaan kulut päältä pois, karkkipussin hinnan vaikutus suureen kokonaisuuteen jää olemattomaksi. Mutta saipa lapsi kosketuksen todellisuuteen. Ei kasva enää pumpulissa, ei. Painajaisten ja muiden kauhujen hinnalla. Tällainenkin on lapsen raiskaamista.

Pitääkö lapsen syyllistäminen aloittaa mahdollisimman pienestä? Olisiko mitään, jos vanhemmat lähettäisivät lapsensa leikkimään nenäpäivien ajaksi? Ei kaikki ohjelma ole lastenohjelmaa pellehermanneista ja laulavista tädeistä ja sedistä huolimatta.

Ja ei, en anna enkä kadu. Lähetän roponi Kirkon Ulkomaanavun kautta, jos ne maasta pois viedään, ja kotimaassa tuen opaskoirien kasvatusta.


.