Junttikapina

Minä mitään politiikasta ymmärrä, mutta en voi olla huomaamatta.  Isossa Britanniassa kansan turhautuneisuus ja monen sukupolven ajan jatkunut ihmisten väheksyntä pulpahti pintaan tekoina. Ja luokkayhteiskunnan valtaapitävät jyrisevät ja uhkaavat rangaistuksilla.  Se varmasti muuttaakin köyhien ja syrjäytettyjen elämän, vai mitä? Ai niin, ei se ole tavoitteenakaan. Sori. 

Meillä Suomessa on uskottu vielä demokraattisen tapaan ilmaista mielipiteensä. Kansa äänesti niin kuin äänesti, mutta menikö viesti perille? Ehei, huono kansa, pitäisi vaihtaa.  Entisen duunaripuolueen entinen johtohahmo dissaili äänestäjiä ja nimitti vaaleja junttikapinaksi.  Nyt saatamme saada hänestä samaisen puolueen presidenttiehdokkaan.  Junttien ääniä hän ei ilmeisesti tarvitse, joten onnea vain kampanjaan!

Näin kuusikymppisen näkökulmasta uskallan sanoa, että kyllä seitsemänkymppinen on jo vanha mies aloittamaan presidenttiyttä. Ajan ja asioiden tempo on nykymaailman aikaan niin kiivas, että kaiken tapahtuvan hallitseminen vaatii notkeutta, ajan hermolla pysymistä  ja uusiutuvia, tuoreita ajatuksia. Tänä aikana ei enää riitä, että jyrähtelee ja murahtelee. Sillä tavalla ei nykypolvea enää pelotella ja hallita tai saada vakuuttuneeksi mistään - eikä vanhempaakaan väkeä eli niitä, jotka äänestävät joka vaaleissa.



.