Tässä nykyisessä ympäristössäni kukkivat omenapuut, vaahtera, koristekirsikka- ja -omenapuut, samoin tuomen kukat alkavat avautua. Tuoksu kantautuu avoimista ikkunoista sisään ja viipyilee parvekeella.
En ole luopunut entisistä tavoistani. Edelleen saatan istua parvekkeella yölliseen aikaan, ihailla kuuta ja tähtiä ja hengittää elämänvoimakseni kukkivien puiden tuoksua. Aamuyöllä lintujen äänistä voisi melkein koota aikataulun niiden heräämisistä. Muuten on hiljaista. Sopii minulle, kiitos!
Puut eivät ole muuttuneet, luonto elää omassa rytmissään. Minä huomaan muuttuneeni. En tiedä vielä, miten. Se täytyy tässä selvittää.
