Riemuitkaa nyt!

Joulu on taas, riemuitkaa nyt! Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.


Hyvää ja onnellista joulupäivää kaikille! Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra! Siinä vapaudessa saamme nauttia joulun juhlasta, pukeutua parhaimpiimme, syödä juhlaruokaa, iloita yhteydestä lähimpiemme kanssa.

Aivan suurenmoista, ettei tarvitse teoillaan ansaita mitään Jumalalta. Hän hoiti tekemisen tulemalla itse Kristuksessa maailmaan ja sovittamalla meidät itsensä kanssa. Me saamme hoitaa sitten olemisen, herrankiitos. :-)

Meidän perheen joulunvietto alkaa joulusaunasta ja jatkuu suunnilleen loppiaiseen asti. Jouluyö menee aina pitkäksi - viime yökin noin kolmeen asti - ja ihan ilman kahvia kovempia piristeitä. Meillä vain on niin mukavaa. :-) Edellisen paavin aikaan seurasimme jouluyön messua, mutta tämä uusi paavi tuntuu vielä niin vieraalta, että vähin äänin siirryimme joululahjakirjojemme pariin messun edetessä. Mutta se ei vaikuta meidän iankaikkisuusosaamme sitä eikä tätä. Jumala hoitaa tekemisen, me hoidamme olemisen, edelleen. ;-)

Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimee kapaloi.

Kulkuset helkkyvät kameleiden suitsissa, kun itämaiset viisaat saapuvat kumartamaan suurta kuningasta, maailman herraa. He polvistuvat lapsen edessä, antavat hänelle valtiaan arvon mukaisia lahjoja. Ja he kunnioittavat lapsen äitiä, joka hellii vastasyntynyttä ja hoivaa tätä kohti ihmiskunnan historian suurinta käännettä, voittoa Golgatalla.

Minunkin joulukuusessani on pieniä kulkusia ja kelloja. En voisi kuvitella joulua ilman niiden kilahtelua. Ne kuljettavat onnellisia muistoja. Ei minun tarvitse olla itämainen tietäjä *heh* vaan saan olla ihan suomalainen naisihminen ja silti polvistua Suurimman edessä. Ja nauttia joulusta. Niin kuin nautinkin. :-D
.
.
.

Uranvalintoja

Kaksi maailman sielunhoidollisinta ammattia ovat hiusmuotoilija ja hammaslääkäri. Siis jos asiakkaan kannalta katsotaan.

Kuten tiedämme, kun on tukka hyvin, kaikki on hyvin. No, voin ilmoittaa, että tänään minulla on kaikki hyvin! \o/ Olin hillinnyt himoni ja pitänyt sormeni kurissa enkä ollut tarttunut Fiskarsin kangassaksiin muotoillakseni itse hiukseni. En edes sivulta, uskokaa tai älkää. Ja tulosta voitte nyt sitten vapaasti ihailla - en nähkääs aio käyttää hattua ihan vähällä. Näistä kutreista saavat lahjattomat kampuripartaajat ottaa oppia. Ihan oikeesti, ainahan voi yrittää. ;-)

Hammaslääkärille taas pääsen keskiviikkona. Eikä tarvitse pelätä, eikä muistaa hammaslääkärin nimeä vastaanotossa. Kunhan nyt omansakin muistaa, niin kyllä se siitä aukeaa. Tiedän mistä puhun. Ja jos jännittää selkänsä pahkuroille, niin saa särkylääkkeenkin, että pystyy ajamaan kotiin aiheuttamatta liikennekuolemia.

Ei pöllömpää!
.
.
.

Maailmankirjat sekaisin

Seuraan ikkunastani, kuinka varikset puuhaavat pesää. Ja parvekkeellani narsissit ovat nousseet mullasta ja kasvavat niin että kohisee. Himputti. Niiden piti talvehtia! Niin pitkää lämmintä nyt tuskin tulee, että ne ehtivät kukkaan asti. Pilalle meni se istutus. :-(

Vanhoilla ihmisillä oli joskus tapana sanoa tällaisesta epätyypillisestä säästä, että nyt ovat maailmankirjat sekaisin. Usein he vielä myhäilivät lusmun tyytyväisinä niin sanoessaan. Aivan kuin olisivat ajatelleet hiljaa mielessään, että on niitä isompiakin voimia kuin markkinavoimat. Että mitenkäs se suu nyt pannaan?

Jollakin oudolla tavalla tulee turvallinen olo, kun näkee ihmisen pienuuden luonnonvoimien edessä. Nämä ihmisten pikkuruiset poliittiset pyöritykset ja illuusionomaiset virtuaalirahan arvonnousut ja -laskut ovat leikkielämää. Oikeaa elämää on esimerkiksi se, että myrsky kaataa puita ja nostaa tulvan Kauppatorille, että muuttolinnut palaavat, että ihmiset alkavat heti vanheta synnyttyään. :-D Tai että tähtitaivas ja kuu pysyvät paikoillaan maan hallituspohjasta - ja OMXH-indeksistä - riippumatta.

Ja että epätavallisen lämpimässä säässä narsissit heräävät kevääseen ja pistävät koko kevään kukkaloiston uuteen järjestykseen.
.
.
.

Näillä lakeuksilla ei pilkata Jumalaa!

Eläköön Vihtori Kosola! Eläköön Lapuan liike! Jumalauta, näillä lakeuksilla ei pilkata Jumalaa!

Muilutuksia odotellessamme voimme seurata alkusoiton tiivistymistä kliimaksiin. Teesit on jo kiinnitetty jeesusteipillä kapitulin oveen. Kohta alkavat kunnon otteet. Saatiin ne helluntailaisetkin ajetuksi ulos kirkosta, kyllä saadaan nämäkin.

Ja kaikki vain henkilökohtaisen kateuden vuoksi. Siksi, ettei Jumala ei tehnyt jokaisesta pyrstötähteä kristikunnan taivaalle. On se niin väärin! Olisihan sitä voinut itsekin pyytää armolahjoja, mutta siinä on nähkääs riskinsä. Herranen aika, olisi voinut saada vaikka avustamisen armolahjan! Ties millaiseen diakonian virkaan olisi joutunut. Sikamaista. Ei se sellainen vetele.

Muistin virkistykseksi lainaus muinaiselta Pohojanmaan pitäjän nimismieheltä: "Kun tästä tieto tuli, niin otin heti Muilun veljeksille puhelun. Kaikki maakunnan kirkkoon kuulumattomat vietiin jo yön aikana nevalle ja ammuttiin. Seuraavaksi tapettiin pääluottamusmiehet, sosialistit, sosialisteja äänestäneet ja varmuudeksi kaikki, jotka tuntevat jonkun, joka asuu Tampereella." \0/

Jos satut tuntemaan jonkun, joka asuu Tampereella tai Nokialla - pidä varasi! :-D Nyt toimitaan edelleen samanlaisella tieteellisellä tarkkuudella.
.
.
.

Vapaasti, Suomessa

Pinochet se sitten kumminkin kuoli, kaikista ponnisteluista huolimatta. Niitä ponnisteluja minä vähän ihmettelenkin.

Jos 91-vuotias vanha pieru - moneen kertaan varsin huonokuntoiseksi määritelty - leikataan kahdesti lyhyen ajan sisällä, onko se hoitoa vai kidutusta? Ehkä se oli kidutusta. Jospa häneen kohdistettiin samoja hoitoja kuin ne toimet, jolla hän hoiteli hänen mittapuillaan arvioiden väärin ajattelevia?

Britit eivät ole kaunistelleet asenteitaan. Ihmisoikeusasianajaja Geoffrey Robertson latasi täydeltä laidalta: "Pinochet on kuollut, enkä usko hänen pääsevän taivaaseen." :-D Brittilässä taitaa vain Margaret Thatcher surra rakkaan ystävän poismenoa. Miksi se vetää minun naamani virneeseen, miksi? Minähän en sotkeudu politiikkaan. Ikinä. *köh*

Juuri tuomiosunnuntain alla, 25. 11. , A.P. lupasi lausunnossaan ottaa täyden poliittisen vastuun valtakautensa tapahtumista. Aika pian se vastuun paikka sitten tulikin.

No, ei minulla ole tuomiovaltaa, mutta ajattelun ja mielipiteen vapaus on. Meillä Suomessa on. Chilessä ei ollut.
.
.
.

Rakas Suomi

En vaihtaisi tätä maata mihinkään toiseen, en sittenkään!

Rakastan tätä maata, näitä maisemia, tätä ilmastoa, näitä ihmisiä. Jumalan kiitos, emme ole venäläisiä emmekä ruotsalaisia. Olemme suomalaisia - ja olkaamme sitä ylpeinä!

Rakastan karua luterilaista kirkkoamme, selkeää sanaa ja saarnaa, uskollisia sananjulistajia. Arvostan ja siunaan piispojamme, jotka ovat taas viime päivinäkin pitäneet selkeitä ja hyviä saarnoja. Tässä vapaassa maassa se on ollut mahdollista. Toivotan siunausta myös muille kristityille tässä maassa.

Ajattelen siunaten niitä, jotka rakentavat maatamme työllään tai panoksellaan jossakin vapaaehtoistyössä. Me suomalaiset osaamme auttaa ja tukea toisiamme hädän hetkellä.

Kiitän Jumalaa tästä ihanasta maasta ja rukoilen, että Suomi saisi pitää paikkansa suomalaisten sydämissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää, rakas Suomi!
.
.
.

Hakekaa aasi Pasilasta

Taashan se sanottin saarnastuolista: "Hämta åsnan från Böle". Miksi tämä naurattaa joka adventtina? Enkö salaisesti pidä pasilalaisista? Hmm... nyt on tutkisteltava sydämen syvimpiä sopukoita. :-)

Minulle adventti on ihanaa aikaa. Joulu alkaa tehdä tilaa ajatuksissani. Valmistelut alkavat toden teolla, alan aktiivisesti odottaa joulua.
Joka vuosi adventtiin liittyy erilaisia asioita, mukavia ja ikäviä, yleensä onneksi molempia. Joskus paahdan kilpaa kellon kanssa työtä valmiiksi. Joskus taas on aikaa enemmän. Joka kerran kuitenkin laitan kodin juhlakuntoon, pikkuhiljaa, adventin ajan edetessä. Kiireisen työn keskellä niistä tuokioista tulee lepohetkiä, jolloin juhla jo välähtää arkeen.

En ole koskaan kokenut joulustressiä. Ihan totta: en ole. Minusta on aina yhtä suurta saada valmistella juhlaa, jota vietetään Vapahtajan syntymän kunniaksi. "Sinun puolestasi annettu" tulee lihaksi keskellemme, Jumala syntyy ihmiseksi - siltikin, vaikka hänen edessään on lopulta kuolema meidän puolestamme, että me perisimme elämän.

Sen suurempaa rakkautta ei ole - ja siitä on siirapit kaukana. Palataan siihen pääsiäisenä.
.
.
.