sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Hakekaa aasi Pasilasta

Taashan se sanottin saarnastuolista: "Hämta åsnan från Böle". Miksi tämä naurattaa joka adventtina? Enkö salaisesti pidä pasilalaisista? Hmm... nyt on tutkisteltava sydämen syvimpiä sopukoita. :-)

Minulle adventti on ihanaa aikaa. Joulu alkaa tehdä tilaa ajatuksissani. Valmistelut alkavat toden teolla, alan aktiivisesti odottaa joulua.
Joka vuosi adventtiin liittyy erilaisia asioita, mukavia ja ikäviä, yleensä onneksi molempia. Joskus paahdan kilpaa kellon kanssa työtä valmiiksi. Joskus taas on aikaa enemmän. Joka kerran kuitenkin laitan kodin juhlakuntoon, pikkuhiljaa, adventin ajan edetessä. Kiireisen työn keskellä niistä tuokioista tulee lepohetkiä, jolloin juhla jo välähtää arkeen.

En ole koskaan kokenut joulustressiä. Ihan totta: en ole. Minusta on aina yhtä suurta saada valmistella juhlaa, jota vietetään Vapahtajan syntymän kunniaksi. "Sinun puolestasi annettu" tulee lihaksi keskellemme, Jumala syntyy ihmiseksi - siltikin, vaikka hänen edessään on lopulta kuolema meidän puolestamme, että me perisimme elämän.

Sen suurempaa rakkautta ei ole - ja siitä on siirapit kaukana. Palataan siihen pääsiäisenä.
.
.
.