Hiljainen kiitos

Olen viime päivinä joutunut korjaamaan toisen tekemiä virheitä, vääriä korjauksia oikeisiin teksteihin. Uskotteko, ettei se ole lempipuuhaani?

On se merkillistä, miten jostain puun takaa aina vain putkahtaa niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitä tekevät, mutta tekevät sen kaiken riemurinnoin - ja päin pyttyä. On pakko uskoa, että kaikilla eivät hälytyskellot soi, eivät oikeaan aikaan eivätkä kai ollenkaan.

Olen muistellut kaikkia heitä (Erkki, Eeva, Tapani, Paula, Vappu, Terttu, Räppärin väki, näin ensi hätään mainittuina) jotka opastivat minut toimittajan ja suomentajan työhön ja joiden kanssa olen saanut hioa taitojani. Olen ollut etuoikeutettu, nyt sen taas huomaan. Kaikenkarvaista taidottomuutta, vaistottomuutta ja täydellistä kädettömyyttä en ainakaan voi potea, se olisi kyllä paljastunut tehdessäni työtä heidän kanssaan.

Lähetän hiljaisen, lämpimän kiitoksen teille, niin ajan rajan toiselle puolelle kuin tällekin. Kyllä se jollakin tavoin teidät tavoittaa. Teidän ansiotanne on, että tiedän mitä osaan ja uskallan olla siitä iloinen. Ja nyt se tieto tulikin tarpeeseen. :-)



PS. Valistunut lukija ilmoitti minulle, että Geisha-suklaan kääreestä on jo aikoja sitten poistettu geishan kuva. Huomaattekos nyt, miten karkkilakkoni pitää? En ole nähnytkään suklaalevyjä tai -patukoita pitkiin aikoihin. *wirn*

Paras siis minun vain pysytellä tässä WASP-ympäristössä. Muu maailma kulkee kulkuaan, omia teitään.
.
.
.