Talvi kai se tämä on. Ainakin allakan mukaan. Tammikuu reippaasti puolessa ja Nuutti vei jo joulunkin. On se uskottava, korjattava koristeet pois ja asetuttava aloilleen, niin että kevät voi taas herättää talviunesta. Vähän vain työlästä toteuttaa, kun luonnossa on jo selvät kevään merkit.
Suomalainen nettikarhukin, josta seuraan, on nukkunut levottomasti. Se on pöyhinyt pahnojaan, pyörinyt ja myllännyt. Viimeksi tapasin sen pureskelemasta takajalkaansa. Karhulla on karhun tavat, huomaan. Nyt vain jännätään, onko se jo synnyttänyt jo poikasia vai ei.
Kyllä luontokappaleet muuten pääsevät helpolla poikasten putkauttamisesta! Karhukin synnyttää nukkuessaan. Kun se keväällä herää, se voi lähettää heti mukulat pihalle leikkimään. Kunhan tulevat ajoissa syömään, ja ainahan ne tulevat. :-)
Tässä on nyt kiireesti hakeuduttava talvihorrokseen, että vielä ehtii. Ehkä matkatoimistot jo järjestävät horrosmatkoja Huippuvuorille, kun kotimainen talvi näyttää kutistuvan olemattomiin. Minua saattaisi kiinnostaa. Ajatelkaa nyt: sininen hämärä, kirpakka pakkasilma, hiljaista, rauhallista. Ei roskapostia, ei kenttää kännykässä, ei huonoja uutisia eikä hyviäkään. Hmm... paratiisimaista.
Jos karhuja aletaan horrostuttaa jossain kaamoksen rajan takana, minä otan pestin niiden unipaimeneksi. Niiden kuorsaamista kuunnellessa istun hiljaa hämärässä, katson ulos ikkunasta ja annan ajatusten kulkea kulkuaan.
.
.
.
Suurlähetystön sijainnin päättely voi olla vaikeaa
2 päivää sitten
