Varpunen Strindbergillä

Helteisiä päiviä vietetään. Meren rannat ovat täynnä väkeä. Espan kahviloissa on hauska istuskella, jos askelet sattuvat johtamaan sinne päin. Istuin luonnon helmassa Strindbergillä ja pelkäsin lokkeja. Käsittämättömän röyhkeitä petoja!

Untuvainen varpusenpoikanen oli toista maata. Se istahti vastakkaisen tuolin selkänojalle ja jäi sihen napittamaan minua helmisilmillään. Sitten se kääntyi vähän ja alkoi aukoa nokkaansa. En osannut muuta kuin jutella sille ystävällisesti. Luuliko se, että ihmiset ruokkivat linnunpoikaa siinä kuin emokin?
Liikaa elävästä luonnosta vieraantuneena pelkäsin, että tirppa tukehtuu pullaan tai jotain. Ei tukehtunut. Aikansa auottuaan ja pikkuista sirinää pidettyään se lensi läheiseen lehmukseen.

Kannatti istua luonnon helmassa ja huomata, että kun ihmistekoiset tuotteet vanhenevat ja menevät muodista, ikuinen luonnon design vain aukoo sille päätään. Ja hiukan piiskuttaa hennosti ja aina tyylikkäästi.



.

Päivän rauhoittava hetki

Jo alkaa helpottaa. Pakenin Kaivopuiston rantaan lukemaan ja vilvoittelemaan mereltä tulevassa tuulessa. Meriharakat ääntelivät Harakassa, kuinkas muutenkaan. Matonpesijöitä alkoi tulla laitureille samaan aikaan, kun minun pääni alkoi olla pyörällä auringosta. Kyllä siinä silti lukea voi, jos vain malttoi.

Meri sai mieleni tyyntymään. Kuinka helpottavaa, että luonto on voimakas, kun minä olen heikompaa tekoa.


.

Mittumaari

Aika turha juhla tämä juhannus. Ja hitaampi kuin pitkäperjantai. Keskikesän juhla mukamas. Tunnetko ketään, joka viettää juhannusta sydänkesän vuoksi? En minäkään. Eikä juhannus edes ole pisimmän päivän ja lyhimmän yön kohdalla.

Kirkolliset tekstit liittyvät kasteeseen. Tunnetko ketään, joka juhlii kasteen lahjan tai -armon vuoksi? En minäkään. Mikä se kasteen lahja tai -armo edes on? Tuskin sitä tietää kovinkaan moni, saati että hän oikein pistäisi olut- ja makkarabileet pystyyn sen vuoksi. Ja polttaisi kokkoa ja kieriskelisi kaurapellossa juhlan kunniaksi. Jotkut tosin vetävät rehellisesti ahterit olkapäille, koska on pitkät vapaat ja valoisat yöt. Se onkin ainoa juhannustaika, joka vielä on elinvoimainen.

Minä en liiemmin pidä makkarasta, ja mämmi on sitä samaa tavaraa myös nestemäisessä muodossaan. Saunomisesta pidän, mutta valitussa seurassa, eikä silloin tarvitse olla juhannus. Ja juovun mieluummin suudelmista kuin mallasjuomasta. 

Jokainen valitkoon minun puolestani sellaisen rentoutumistavan kuin ikinä haluaa. Mutta pakkorituaaleja minä kavahdan, ja sitä, että pitäisi nauttia elämästä kaavan mukaan. Ja sitä, että on jälkeen päin kehuskeltava, kuinka mahdottoman hauskaa oli, kun monillakaan ei ollut. Miksi elämän ylipäänsä pitäisi aina olla niin hirveän hauskaa? Eihän kenelläkään todellisuudessa ole.

Onneksi kapinallisenkin juhannus alkaa olla voiton puolella.Ylihuomenna pääsee vaikka leffaan, ja normaali elämä alkaa taas. Mittumaari, tosiaankin.


.

Onnelliset

Mistä muusta tänään voisi kirjoittaa kuin Victoriasta ja Danelista! Kaunis pari, syvästi rakastunut ja onnellinen toisistaan. Ei sitä voinut tasavaltalainenkaan katsoa kyynelehtimättä. Ja oli ne häät katsottava. Yliopistolla olisi ollut todella kiinnostava väitös, jonka olisin halunnut kuunnella, mutta sori - väärä päivä.

Rakkaus on kaunista, ja rakastunut ihminen säteilee jotain salaperäistä. Sitä on vaikea peittää, ja miksi tarvitsisikaan? Jos taas pokan olisi pidettävä, liemi on keitetty. Mutta hääparin pokka piti sen mitä tarvitsi, joten toivotamme heille tässä runsaasti onnea ja siunausta. Ja terveyttä, kummallekin. En haluaisi nähdä siitä päivää, jolloin kuolema heidät erottaa. Sellaista ei pitäisi olla vihkikaavassa ollenkaan.   

Täällä tasavallassa seuraamme vielä illalla iltajuhlan ja ihastelemme häähumua. Emmekä puhu rumia häiden kustannuksista ja sen sellaisista. Nämä kaksi ovat onnensa ansainneet.


.

Pesä

Tuuli painaa puut luokille. Ne melkein koskettavat ikkunaa. Tuuli tuo myös sateen, joka putoaa raskaana maiseman ylle ja rummuttaa ikkunoita. Silloin jostakin ikiaikaisista kerroksista mieleeni herää pesä.

Koti tuoksuu puhtaalle, sillä olen juuri pessyt lattiat putipuhtaiksi - hormonivimmalla kinkkisimmät kulmat tiskiharjalla. :) Puhdas tuoksu luo viihtyisyyttä. Otan lankakopan esiin, valitsen kauniit langat kirjoneuleeseen, ja etsin radiosta jotain mieleistä musiikkia. Olisi levyjäkin, mutta nyt ei tarvitse selailla niitä, sillä löydän tähän tarkoitukseen sopivaa kuunneltavaa.

Kaadan tuoretta kahvia kuppiin, vedän villasukat jalkaan ja otan kuohkean peiton esiin kaiken varalta. Luon silmukat ja alan neuloa. Annan ajatusteni kulkea tärkeissä asioissa - niinhän ne tekevät, jos niitä ei kahlitse. Siitä kuviotkin syntyvät neuleeseen, sen mukaan, mitä tai ketä ajattelen. 

Pesässä ei huolilla ole tilaa, pesä on täynnä hyvää mieltä, viihtymistä ja rakkauttakin. Ihan hiljaisesti. Ajatukset käyvät lasteni luona, kieppuvat tulevaisuuden kuvissa, viipyvät muidenkin ihmisten luona, jonkun luona pidempään. Hyvät ja hyvää toivovat, siunaavat ajatukset.

Aika vähä riittää. Tällaiselle tavalliselle naiselle kuin minä.



.