Helteisiä päiviä vietetään. Meren rannat ovat täynnä väkeä. Espan kahviloissa on hauska istuskella, jos askelet sattuvat johtamaan sinne päin. Istuin luonnon helmassa Strindbergillä ja pelkäsin lokkeja. Käsittämättömän röyhkeitä petoja!
Untuvainen varpusenpoikanen oli toista maata. Se istahti vastakkaisen tuolin selkänojalle ja jäi sihen napittamaan minua helmisilmillään. Sitten se kääntyi vähän ja alkoi aukoa nokkaansa. En osannut muuta kuin jutella sille ystävällisesti. Luuliko se, että ihmiset ruokkivat linnunpoikaa siinä kuin emokin?
Liikaa elävästä luonnosta vieraantuneena pelkäsin, että tirppa tukehtuu pullaan tai jotain. Ei tukehtunut. Aikansa auottuaan ja pikkuista sirinää pidettyään se lensi läheiseen lehmukseen.
Kannatti istua luonnon helmassa ja huomata, että kun ihmistekoiset tuotteet vanhenevat ja menevät muodista, ikuinen luonnon design vain aukoo sille päätään. Ja hiukan piiskuttaa hennosti ja aina tyylikkäästi.
.
Suurlähetystön sijainnin päättely voi olla vaikeaa
2 päivää sitten
