Lepohetki

Vetelehdin sohvalla. Aikaa on noin kymmenen minuuttia, joten pitää vetelehtiä tehokkaasti. Yritän ottaa oikein lokoisan asennon ja suljen silmät. Ei oikein onnistu, se on pakko myöntää.

Kiire työntyy mieleen, vaikka juuri se kierre tässä piti katkaista. Yritän hengittää syvään. Miten voi yrittämällä rentoutua? Ei mitenkään, sanonpa sen.

Samassa kostea kuono koskettaa poskeani ja kuulen nuuskutusta. Koira. Se lipaisee korvalehteäni, harkitsee hetken, hyppää jalkopäähän ja asettuu koko labradorinpainollaan säärieni päälle. Se hakee mukavan asennon, huokaisee ja vaipuu uneen.

Seuraavan kerran kun havahdun, huomaan vetelehtineeni loistavasti. Kolme varttia. Ja jalat puuduksissa. Koira kuorsaa kevyesti.

Ihminen päättää, mutta elämä heittää lepohetken miten milloinkin.  


.