Mariankadulla oli lunta puolisääreen, eikä tuisku osoittanut laantumisen merkkejä. Pieni kinttupolku polveli jalkakäytävällä, ja sitä oli kuljettava niin kuin kinttupolulla kuljetaan: jonossa ja samaan tahtiin.
Edelläni käveli vanha, pitkä mies. Hiukan ontui kulkiessaan. Miehellä oli kankaisessa ostoskassissa jotain kevyttä, pientä kannettavaa. Satutin vauhtini hänen mukaansa ja odotin sopivaa levennystä, jossa voisin kurvata hänen ohitseen.
Seuraava kadunkulma oli aurattu. Joudutin askeliani ja ohitin miehen. Hän oli vanhempi kuin takaapäin näytti, mutta ryhdikkäämpi. Mutta luuletteko, että hän puuskutti rinteessä ja kiristeli hampaitaan kinoksissa, joissa ei ollut nähty hiekanmuruja pitkiin aikoihin? Ehei. Hän vihelteli.
.
Suurlähetystön sijainnin päättely voi olla vaikeaa
2 päivää sitten
