Luomakunnan sunnuntai

En edes yritä hurskastella: olen aika huono kirkossakävijä. Elämässä on nyt niin paljon elementtejä, että aina ei tokene kirkkoon sunnuntaina. Mutta sain siitä jo synninpäästön. Eikä minusta tämän kummempaa tule, siihen on tyydyttävä. Kaikkien.
Tänään sain kuitenkin luut liikkeelle ja pääsin nauttimaan luomakunnan sunnuntaista luonnon keskellä.  Kesäinen uimapaikka näyttäytyi eri valossa, kun kolea tuuli pyyhki yli koolle tulleen seurakunnan, ja me nostimme kauluksia pystyyn. Silti ei yhtään harmittanut, korkeintaan muistelimme haikeina sitä paksumpaa takkia, joka jäi ottamatta mukaan.

Kahvi sitten lämmitti sitäkin paremmin. Suurin osa pakkautui kahvion lämpimään, mutta meitäkin oli kohtuullinen joukko, jotka hörpimme kahvia omasta termoksesta ja kuuntelimme luonnon ääniä. Tuuli kahisutti puiden lehtiä ja mustarastaat liversivät puissa. Pikku järven vesi kimalteli ja muistutti kesästä. Vielä ei tehnyt mieli mennä uimaan.

Oli ilo palata lämpimään kotiin, vetää villasukat jalkaan ja antaa luonnon rauhoittavan vaikutuksen levätä mielen päällä.


.

Ilo pois, että syvän märkänis

Ei se sitten olekaan uskovaisten vika. Yleensä sanotaan, että uskovaiset pilaavat kaikilta ilon, sillä ellei puheena oleva asia ole rikollista tai lihottavaa, niin sitten se on syntiä. Nyt se oletus on osoitettu vääräksi. 

Syynähän onkin suomalainen nurjamielisyys, arvonkieltäminen ja toisten vähättely. Ensin mollataan joka vuosi jääkiekkojoukkuetta, että eivät ne kompurat saa mitään aikaan  kaukalossa, ja sitten kun joukkue onnistuu, alkaa sataa roinaa joka tuutista. Kukkahattutäti on hyvin, hyvin vihainen: väärin voitettu, väärin juhlittu, väärin väärin. 

Olisi helppo selvittää, miten paljon työtä ja kurinalaisuutta urheilijalta vaaditaan, että hän yltää huippusuorituksiin. Tai joukkuehenkeä. Tai luovuutta ja leikkimieltäkin, josta nähtiin hyviä esimerkkejä näiden otteluiden aikana.  Ei sinne kaukaloon mennä suoraan kotisohvalta. Tämä puoli ei kiinnosta kukkiksia tippaakaan. Ilmeisesti ajatus on, että olisin minäkin kultamitalin voittanut, jos minä olisin ollut pelaamassa. Usko pois: et olisi jaksanut edes yksiä treenejä vetää läkähtymättä.

Lisäksi voitto pantiin heti palvelemaan propagandaa: Leijonat, vastustakaa rasismia, kannattakaa meidän puoluettamme ja vastustakaa noita toisia, täyttäkää heti paikalla meidän ihanteemme siveästä ja raittiista elämätavasta, kun me itse emme sihen pysty. Paheksuntaa on ilmassa niin, että sitä voisi veitsellä leikata: hyi teitä, tehän olette niin kuin me! 

Ilon sammuttaminen on väärin. Siinä teille se synti on. Ja siihen syyllistyivät nyt juuri ne, joiden ainoa ideologia on ehdoton paremmuus. Kannattaisikohan katsoa peiliin, jos sattuu kotona sellainen olemaan. Sieltä killittää vastaan sellainen tiukkapipo ettei mistään.


.

Tukipaketti

Kaverin kanssa tässä vähän mietittiin. Niin että saataisko mekin sellanen tukipaketti? Kun nääs kaikki viisi luottokorttia on käytetty tappiin saakka eikä pikavippejäkään enää irtoa oikein mistään.  On meillä tietysti ne vaarin maatilan myynnistä saadut rahat sijoitettuina, mutta ne pitää säästää pahan päivän varalle. Ei niihin viittisi millään nyt ruveta kajoamaan. Ei tässä mitään syömäköyhiä olla.

Ai vastuuta, vai? Juuei, kyllä me kannetaan vastuuta ittestämme ja maailmantaloudesta myös, tietty. Veroissahan ne otetaan. Ei siinä meiltä mitään kysytä, vaikka miten päin oltais äänestetty ns. suomalaisessa demokratiassa.
Eikö nää vastuut nykyisin näin mene, että tukipaketilla homma hoituu? Voisi sitten vaarikin maata nurmen alla rauhassa eikä sen tarttisi käännellä kylkeä niin että joriinin juuret pöllyävät.

Ja jos saisi sitten fyrkat ihan puhtaana käteen. Pankkeihin me ei enää oikein luoteta, eikä ne meihin, ei sen puoleen.


.

Päivän hengähdyshetki

Koko helteisen päivän toimitin asioita ympäri kaupunkia. Aamulla lähtiessäni en voinut kuvitellakaan, että säästä tulisi niin sietämättömän kuuma -- siis varusteisiin nähden. Normaalit vaatteet tuntuivat päällä pilkkihaalarilta.

Mutta iltapäivällä istuin maailman toiseksi kauneimmassa paikassa,  ihailin kimmeltävää merta ja annoin auringon ja tuulenhengen viedä ankeudet pois. Eikä tarjoilussa tai seurassakaan ollut moittimista. lllansuussa helle oli hellittänyt niin, että kotiin sieti jo ajella. Mielessä oli monia mukavia ajatuksia. 


.