Tänään sain kuitenkin luut liikkeelle ja pääsin nauttimaan luomakunnan sunnuntaista luonnon keskellä. Kesäinen uimapaikka näyttäytyi eri valossa, kun kolea tuuli pyyhki yli koolle tulleen seurakunnan, ja me nostimme kauluksia pystyyn. Silti ei yhtään harmittanut, korkeintaan muistelimme haikeina sitä paksumpaa takkia, joka jäi ottamatta mukaan.
Kahvi sitten lämmitti sitäkin paremmin. Suurin osa pakkautui kahvion lämpimään, mutta meitäkin oli kohtuullinen joukko, jotka hörpimme kahvia omasta termoksesta ja kuuntelimme luonnon ääniä. Tuuli kahisutti puiden lehtiä ja mustarastaat liversivät puissa. Pikku järven vesi kimalteli ja muistutti kesästä. Vielä ei tehnyt mieli mennä uimaan.
Oli ilo palata lämpimään kotiin, vetää villasukat jalkaan ja antaa luonnon rauhoittavan vaikutuksen levätä mielen päällä.
.
