Aika hyvä mieli

Tänä vuonna juhannus ei ole tuntunut niin ahdistavan pitkäveteiseltä kuin vuosi sitten.  Jotain sellaista positiivista on  tapahtunut, jolla selviän yli tämän erämaan.  Ursulan kokolla kävin tapani mukaan, siinä tärkeimmät nykyperinteeni. Juhannustaiat jäivät taas tekemättä.

Olen päättämässä juhannukseen erästä pitkää päivittäisprojektia ja siirtämässä sitä viikoittaisiin, ellei toisin ilmoiteta. Se on ollut hyvä, tahtotilaa ja uskollisuutta testaava hanke, jonka aikana olen oppinut paljon myös itsestäni.  Nyt on alkamassa toinen projekti, joka kestää suunnilleen elokuun loppuun, jolloin tarkistan tilanteen. Muitakin kiinnostavia hankkeita on meneillään, joista yksi liittyy erään möhkälöityneen kielioppikysymyksen pilkkomiseen palasiksi.  Elämäni ei millään muotoa polje paikallaan.

Ai niin, olen oppinut ennustamaan kahvinporoista! Nimittäin: jos kahvinkeittimestä kuuluu vain korinaa eikä kahvia ala tippua pannuun, keittimeen pitää lisätä vielä vettä. Kun lisää veden, seinille lentelevistä kahvinporoista voi ennustaa tulevaisuutensa: tulee saamaan hemmetin laihaa kahvia.


.