Täällä meillä päin posahtelevat parhaillaan raketit ja erilaiset paukut. Nuoriso ei tuota pettymystä, mikä on hyvä. Olisi kamalaa, jos niistä tulisi keski-ikäisiä ennen aikojaan! Tällainen varhaismuori tekee lähtöä Senaatintorille juhlistamaan designvuoden alkamista. Eikä edes tarvitse turata niin paljon villahousuja ylle kuin viime talvena, joten kevyemmin vaihtuu vuosi.
Takavuosina, kun lapset -- ja tulot -- olivat pieniä, minulla oli tapana leipoa pullaa uudenvuodenyönä. Ei se nyt ihan taika ollut, mutta läheltä liippasi. Se oli jonkinlainen merkki uskosta siihen, että myös tulevana vuonna riittää niin leipää kuin pullaakin vaikka muille jakaa. Kun kaikki talon lapset pyörivät pihalla raketteja ihailemassa ja pullan tuoksu levisi rapussa, myös muiden lapset kuin omat kävivät hakemassa pullaa meiltä. Eikä loppunut kesken.
En viitsi ketään vaivata katsauksella kuluneeseen vuoteeni. Paljon hyvää tapahtui, samoin jotain inhottavaa. Eli aika normaali vuosi siis. Ihmissuhteissa tapahtui ehkä eniten, ja pääasiassa hyvää. Yhä enemmän iloitsen rakkaista ihmisistä, joita olen kohdannut. Muutamia turhia tuttavia karsin pois joulukorttilistalta, ja se oli vapauttavaa. On hyvä unohtaa se, mikä edustaa menneisyyden synkkää painolastia elämässä, ja suuntautua tulevaa kohti.
Nyt toivotan sinulle oikein siunattua ja kaikkea hyvää sisältävää vuotta 2012! Iloitse kainostelematta siitä hyvästä mitä kohtaat ja puske läpi vaikeakulkuisestakin maastosta. Elämä on annettu elettäväksi, elä siis ja rakasta, ja anna hyvien ominaisuuksiesi kasvaa ja voittaa.
.
Suurlähetystön sijainnin päättely voi olla vaikeaa
2 päivää sitten
