lauantaina, toukokuuta 12, 2012

Ahneuden loppu

Olemme aina uskoneet Leijoniin ja uskomme vieläkin. Siksi juhlimme Leijonien MM-voittoa viime vuonna ympäri Suomen. Kyllähän jo siitä näkyy, että jääkiekko ja sen saavutukset ovat meille suomalaisille tärkeitä.  Tämän on huomannut mm. Kanadan Brent Sutter,  joka rinnasti eräässä kommentissaan jäkiekon MM-kisat  Stanley Cup -finaaleihin.   Sutter oli havainnut, että MM-jääkiekko on suomalaisille yhtä merkityksellinen kuin mainittu Cup muualla. Siinä hän on oikeassa. We appreciate you, Mr. Sutter!

Mutta meillä Suomessa ahneuden sokaisemat ukot alkoivat leikkiä itseään isommilla asioilla. He korottivat itsensä tavallisen rahvaan yläpuolelle ja päättivät rahastaa tällä kiekkokiintymyksellä. Ensin lippujen hinnoittelulla haalittiin katsomo puolilleen niitä, jotka eivät välitä eivätkä ymmärrä kiekosta mitään. Miksei niitä viety oopperaan, niin kuin yleensä? Eivähän ne sielläkään ymmärrä mitään muuta kuin tarjoilun väliajalla ja näytöksen jälkeen. Oopperassa sentään näytöksiä on useita, ja siten joku musikaalinenkin ehtii päästä nauttimaan niistä.

No, katsotaan kisat telkkarista sitten. Ei kun ei katsotakaan. Ahneet päättivät rahastaa myös Mertarannalla. Jos haluaisi kuunnella suomalaisten suosikin selostamat ottelut, saisi maksaa ainakin puoleksi vuodeksi toistakymmentä turhaa kanavaa sen lisäksi. Luuletteko tosiaan? Olen pahoillani, Mertaranta, tuskinpa sinulle tästä diilistä golf-osakkeita herui. Todennäköisesti ukkokööri on myös kateellinen sinulle suosiostasi, heidän oma piikkinsä kun ei ole enää ollut terässä aikapäiviin. 

Minäpäs nyt kerron teille, mitä tästä seuraa. Perheissä hankinnoista päätetään yhdessä tai niistä päättää nainen. Kummassakin tapauksessa tulette kompastumaan nyt ahneuteenne. Me naiset voimme tunnontuskitta boikotoida Maikkarin ja Canal Plussan mainostamia tuotteita.  Terveisiä mainostajillenne: väärä valinta. Pidämme silmät auki. Osaamme me itsekin laittaa äitien laittamaa ruokaa. Osaamme paljon muutakin.


.