Päivittäin saamme lukea eräästä iltapäivällä ilmestyvästä lehdestä, jota koululaisharjoittelijat toimittavat, kuinka mummot tekivät sitä tai tätä. Välillä mummot ohjaavat lentokoneen maahan, välillä taas luukuttavat rokkia niin että karvat pölisevät (luonnehdinta minun). Hetkinen! Missäs ukot ovat?
Vaadin tasa-arvoa ukoille! Eivät kaikki ukot ole kuolleet ja kuukahtaneet lentokoneisiinsa tai rollattoreihinsa (BMW). Joku niistä vielä elää. Muotoillaanpa mielessämme otsikoita vastaamaan todellisuutta: "Kansa buuasi ukolle!" tai muualta "Ukko sokelsi ulkomaankielellä sekavia, VIP-kerho ei huomannut mitään" tai "Ukko lippukohusta Ylelle: Otan kaiken piikkiini." Sillä lailla, metaforia pudotellen.
Ikävää, Leijonat, ikävää. Olen tosi pahoillani, että juuri kun teillä olisi ollut laumoittain kannustajia, heiltä suljettiin tie katsomoon. On häpeä, että ukkojen vuoksi joudutte pelaamaan hautajaistunnelmassa. On häpeä, että korruptioporukka lähtee katsomosta kaljalle kesken erän ja palaa paikalleen vasta seuraavan erän puolivälissä. Toivottavasti teillä riittää virtaa.
Piikeistä puheen ollen: siihen piikkiin en enää uskaltaisi luottaa. Ihan niin kuin se ei olisi enää terässä.
.
