The Golden Ball

Have you noticed how beautiful it is? It'll be full in a couple of days. Again and again I have to admire: how wonderfully it ever is made! Such beauty every month - isn't it something?  

     In every part of this globe of ours (heh, "ours" - indeed) people get good vibrations when looking at the big, golden ball in the sky.  I have heard also of bad vibrations - of  course it is possible some people get even those. The moon has such a power over our mind.

    I am so greatful for my home, where my eyes were opened to see the beauty of the creation. The moon is one of the things that were made for us earthlings to wonder and be happy for.

.

Toimittajan ammattitauti

Ei peräpukamat, vaikka niitäkin monilla on. Ei lyttyyn istuttu selkä, ei pahkuraiset hartiat eivätkä suohikohjut käsivarsissa. Ei viinakaan; ne ajat ovat olleet ja menneet. Ei toimittajilla ole nykyisin aikaa ryypätä ammatikseen, jos haluavat pitää työnsä. Tarkoitan tiedonjanoa, väistämätöntä tarvetta hahmottaa ympäristöä ja tapahtumia, että ymmärtää ajan menon. 

Jos asiat eivät yhdisty toisiinsa, toimittaja on eksyksissä, niin kuin voitte ymmärtää.  Jos en tiedä, miten Matti tai Maija liittyy rata-autoiluun tai sellonsoittoon, se on tarkistettava, että voin sijoittaa henkilön ihmiskartalle. Sitten sieluuni valahtaa rauha. Tai jos tapahtuma jää leijumaan ilmaan vailla mitään kontekstia, se ei irrota otettaan, ennen kuin asiatarkistus vapauttaa mielen kapasiteetin muihin tehtäviin.

    Jotkut koodaavat asiat, henkilöt ja tapahtumat lokeroihin. Jotkut taas luottavat muistiinsa ja intuitioonsa: tämän muistan, jos se joskus on tarpeen. Olen ollut huomaavinani, että toimittajan muisti on kuin kärpäspaperi: kyllä se tieto siellä on, kunhan aikansa nyppii möykkyjä irti.

Tapani oli työnohjaajani ensimmäisessä toimittajan paikassani. Häneltä opin tämän: toimittaja on kiinnostunut kaikesta. Toimittaja ei kiinnitä huomiotaan vain mullistaviin tapahtumiin ja näkyviin henkilöihin vaan myös pienempiin, joiden vaikutukset voivat olla kovinkin merkitsevät. Myös sellaisia asioita on hyvä seurata, joista ei aluksi tiedä mitään. Niistä voi kiinnostua,  tai ainakin saa tietoa, jota ei aiemmin tajunnut tarvitsevansa. Ja että kun löytää oman ammattiluonteensa, oppii valitsemaan omanlaisiaan tehtäviä. Ehkä profiloitumisen suhteen ollaan muutoksen edessä, en tiedä. Sen näemme aikanaan.

Mutta. Jos on kiinnostunut kaikesta, löytää aina vaihtoehtoja. Ei pysty hyytymään niille sijoilleen vaan näkee uusia teitä, jotka johtavat johonkin uuteen. Elämä on myös vivahteikkaampaa ja hauskempaa. Tiedonjano ei ole uteliaisuutta, pelkkää tiedon seulomista vain. Ihmiset ovat kyllä elämän suola, mutta heidän elämänsä spekulointi ei. Hyvä kun tämän omankin elämäni klaaraan. 

.

Suviseuroissa

Kävin parisen viikkoa sitten Suviseuroissa. Olen käynyt niissä ennenkin, jos ne sattuvat olemaan täällä etelässä. Minusta seuroissa on sellainen tunnelma kuin olisi taivaassa: koko lentokenttä ympäristöineen kuhisee uskonhenkisiä ihmisiä, aikuisia, lapsia ja vanhuksiakin. Lähes lukematon lauma ihmisiä joko istuu sanan kuulossa tai puuhailee arkisia puuhiaan.
   Joka paikkaan kuuluvat puheet ja laulut, ja ennen kaikkea joka puolella kaikuvat synninpäästösanat. Olen ajatellut, että sellaista voisi taivaassa olla. Että ihmisen teoista riippumatta Jumalan armo on voimassa, että siinä voi levätä ja saada voimansa siitä. 

Minua on aina pidetty hyvin Suviseuroissa, vaikka en kuulu lestadiolaiseen liikkeeseen. En voi sanoa pahaa sanaa siitä joukosta. Minua miellyttää se, että heidän periaatteensa ovat selvästi määritellyt. Niihin voi sitten joko yhtyä tai voi ajatella toisin. Olen kokenut siellä yhteyttä monien vieressä istuneiden kanssa, ja luotan hengellisiin hoksottimiini. On nimittäin sellaisiakin joukkoja, joissa mieleni on rauhaton. Sellaisiin yhteisöihin en enää haaskaa aikaa.

Yhdessä tilaisuudessa seurasin avioparia, joiden luona joukko lapsia piipahteli muita ihmisiä häiritsemättä asioitaan toimittamassa. Äiti kuunteli puhetta ja isä piti sylissään vähän toisella vuodella olevaa, nukkuvaa lasta. Väsymys näkyi isän kasvoilla, mutta hän ei näyttänyt kärsimättömältä eikä tympääntyneeltä, väsyneeltä vain. Tuli mieleen toinen isä, jonka sairas lapsi valitti unissaan. Tämä henkilö tokaisi: "Tuokin piru se tuossa vinkuu." Hänen isyytensä ei ulottunut genitaaleja pidemmälle. Lienee selvääkin selvempää, ettei hän ollut varsin uskonhenkinen.

Luojan kiitos, saan olla maallikko eikä minun tarvitse arvioida teologisia kysymyksiä. Käytöstä voin sen sijaan arvioida. Lestadiolaisissa kodeissa opetetaan lapsille käytöstapoja.  Hyvät tavat olisi pitänyt opettaa kotona myös muutamalle vierailevalle tähdelle, etteivät he olisi tulleet väärällä asenteella käyttämään puheenvuorojaan. Onneksi piispa Irja Askola tiesi, miten kutsuvieraana ollaan. Hän ei taaskaan tuottanut pettymystä.

Jäi taas paljon ajateltavaa näiden seurojen jälkeen.

.

There is always tomorrow

There is this story about life giving you lemons and you making lemonade of them.  Sometimes you get a chance to try this. There is always tomorrow - a new day with new possibilities. Let's see, how it works.


Kohtalon sormi on kuulemma keskisormi. Mutta kun sitä vastaan nostaa vaakasuoran sormen, eleistä muodostuu risti, elämän ja voiton merkki. Aina Voittajan puolella! Uusi päivä, uudet mahdollisuudet.


.