Vaatimaton paastoni

Tavaraa on turha kasata ympärilleen. Jätesäkit on keksitty. Vaikka kuinka hallitsisi kulutustaan, silti nurkkiin kertyy sellaista, mistä voi päästää irti. Turva ei ole tavaroissa.

Vanha kunnon Time Manager -- hyvästi! Joskus niin ajankohtainen, suorastaan statussymboli ja  nyt täysin muinainen. Käännösten alkuperäistekstit ja vedokset, joita olen säilyttänyt -- miksi ihmeessä? Tulen ruoaksi. Vanhentuneet opaskirjat -- sitä aikaa ei enää ole, jolloin olitte ajan hermolla.  Asenteet ja käsitykset ovat muuttuneet ja oppaiden neuvot vanhentuneet.

Lasten askarruksista, heidän piirtämistään korteista ja lapsen maulla ostetuista lahjoista en luovu. Niissä säilyvät lämpimät muistot yhteydestä, kiintymyksestä ja rakkaudesta. Jotkin valokuvat säilytän ja osan kirjeistä vielä toistaiseksi, sekä jotain muutakin täysin omaan henkilöhistoriaani kuuluvaa. Latinan kirjat ehdottomasti.  Gallia est omnis divisa in partes tres. Si verum est, quod nemo dubitat, populum Romanum omnes gentes virtute superare.

Paljon on sellaista, mikä löytää uuden omistajan. En tiedä vielä, onko minusta kirppismyyjäksi, mutta ainakin olen voinut lahjoittaa pois yhtä ja toista. Asuntoon alkaa virrata ilmaa ja yhdessä kohdassa kaikuu! Siis tyhjyyttään, uskotteko? Kuinka vapauttavaa!

Ehkä raivaus olisi ollut hyvä tehdä ennen hiljaisen viikon alkamista, mutta olkoon tämä nyt myöhäinen paastoni, jolla valmistaudun pääsiäiseen. Minulle pääsiäinen on aina ollut suuri, ihmeellinen juhla, joka salaisuuden tavoin koskettaa koko ihmistä. Kelvatkoon vaatimaton paastoni tämän juhlan alla.

.

Epäpyhä kuuntelija

En nyt käy repostelemaan pahemmin tänä aamuna kuulemaani aamuhartautta. Saattoihan joku peräkylän asukas Suomen sydänmailla saada siitä jotain mekitsevää.  Mutta jos kuuntelijalla on tällainen huumorin kieroonnuttama karjalainen mielenlaatu kuin minulla, hän saattoi puhjeta hihitykseen.

"Maria, Herran äiti ei nähnyt eteenpäin", laulettiin virressä. Olisiko meidän tavallisten mutsien pitänyt löytää äkkiä Maria-kultti ja hänestä samastumiskohde? Samastuin hihittäen.  Näin sieluni silmin, kuinka ihmiset loikkivat turvaan tien sivuun autoni edestä. Anteeksi epäpyhä kiihko ja hihitys. Mitään sellaista ei ole tapahtunut, kunhan vain annoin mielikuvituksen liidellä.

Jostain se kuitenkin kertoo, että hartauspuhujat eivät erota radiopakinaa ja hartauspuhetta toisistaan. Kunhan nyt pääsee ääneen, niin kyllä se siitä jotenkin.  

Onneksi voin kuunnella uudelleen Areenasta rovasti Leila Valtosen pitämän aamuhartauden viime tiistailta. Täältä.

.

Saatanoita ja pärkkeleitä

Mihin ihmisen pitäisi suunnata tarmonsa ja ajatuksensa? Onko hänen taisteltava kaikin voimin paholaista/saatanaa vastaan?  Entä kuinka suuressa vaarassa hän silloin itse on?

Kristinuskon perusasioita on se, että Jeesus voitti saatanan, kuoleman ja synnin vallan lopullisesti, kokonaan. Taistelu on jo käyty, käärme on tapettu. Voitto on jo saatu. Siihen ei ole enää mitään lisäämistä.

Sen sijaan, että luettelee erilaisia tapoja, joilla saatana piirittää ihmistä, olisi paljon antoisampaa kertoa Vapahtajasta.  Enemmän tarvitaan julistajia, jotka porautuvat siihen, mitä täydellinen lunastus sisältää. Voi siitä tietysti itsekin lukea Raamatusta. Se joka tietää, kehen uskoo, on suojassa.  Kallion kirkon kohukokouksessa sanottiin, että ei pidä kuvitella olevansa täysin pahalta suojassa. Väärin. Vahvempaa suojausta ei ole.

Entä osaako saatana lukea ajatuksia?  Samassa tilaisuudessa sanottin, että paholainen tietää, millaisia ajatuksia kullakin oli mielessään kirkkoon tullessaan. Turha pelätä: ei osaa.  Vain Jumala on sydänten tutkija, ja samalla myös rakkaus. Ei siis mitään yhteyttä siihenkään höpsötykseen.

Tästä aiheesta on muuten kirjoittanut C.S. Lewis* dekkarimaisen kirjan Paholaisen kirjeopisto (The Screwtape Letters). Siinä pikkupiru opettelee harhaanjohtamisen taitoa, mutta kun se ei osaa lukea uhrinsa ajatuksia, kaikki ei käykään niin kuin tanssi. 

*Lewis oli brittiläinen kirjallisuuden tutkija ja professori. Ei siis kotoisin Narniasta.


.