En nyt käy repostelemaan pahemmin tänä aamuna kuulemaani aamuhartautta. Saattoihan joku peräkylän asukas Suomen sydänmailla saada siitä jotain mekitsevää. Mutta jos kuuntelijalla on tällainen huumorin kieroonnuttama karjalainen mielenlaatu kuin minulla, hän saattoi puhjeta hihitykseen.
"Maria, Herran äiti ei nähnyt eteenpäin", laulettiin virressä. Olisiko meidän tavallisten mutsien pitänyt löytää äkkiä Maria-kultti ja hänestä samastumiskohde? Samastuin hihittäen. Näin sieluni silmin, kuinka ihmiset loikkivat turvaan tien sivuun autoni edestä. Anteeksi epäpyhä kiihko ja hihitys. Mitään sellaista ei ole tapahtunut, kunhan vain annoin mielikuvituksen liidellä.
Jostain se kuitenkin kertoo, että hartauspuhujat eivät erota radiopakinaa ja hartauspuhetta toisistaan. Kunhan nyt pääsee ääneen, niin kyllä se siitä jotenkin.
Onneksi voin kuunnella uudelleen Areenasta rovasti Leila Valtosen pitämän aamuhartauden viime tiistailta. Täältä.
.
