lauantaina, maaliskuuta 02, 2013

Saatanoita ja pärkkeleitä

Mihin ihmisen pitäisi suunnata tarmonsa ja ajatuksensa? Onko hänen taisteltava kaikin voimin paholaista/saatanaa vastaan?  Entä kuinka suuressa vaarassa hän silloin itse on?

Kristinuskon perusasioita on se, että Jeesus voitti saatanan, kuoleman ja synnin vallan lopullisesti, kokonaan. Taistelu on jo käyty, käärme on tapettu. Voitto on jo saatu. Siihen ei ole enää mitään lisäämistä.

Sen sijaan, että luettelee erilaisia tapoja, joilla saatana piirittää ihmistä, olisi paljon antoisampaa kertoa Vapahtajasta.  Enemmän tarvitaan julistajia, jotka porautuvat siihen, mitä täydellinen lunastus sisältää. Voi siitä tietysti itsekin lukea Raamatusta. Se joka tietää, kehen uskoo, on suojassa.  Kallion kirkon kohukokouksessa sanottiin, että ei pidä kuvitella olevansa täysin pahalta suojassa. Väärin. Vahvempaa suojausta ei ole.

Entä osaako saatana lukea ajatuksia?  Samassa tilaisuudessa sanottin, että paholainen tietää, millaisia ajatuksia kullakin oli mielessään kirkkoon tullessaan. Turha pelätä: ei osaa.  Vain Jumala on sydänten tutkija, ja samalla myös rakkaus. Ei siis mitään yhteyttä siihenkään höpsötykseen.

Tästä aiheesta on muuten kirjoittanut C.S. Lewis* dekkarimaisen kirjan Paholaisen kirjeopisto (The Screwtape Letters). Siinä pikkupiru opettelee harhaanjohtamisen taitoa, mutta kun se ei osaa lukea uhrinsa ajatuksia, kaikki ei käykään niin kuin tanssi. 



*Lewis oli brittiläinen kirjallisuuden tutkija ja professori. Ei siis kotoisin Narniasta.


.