Kaukainen rakkaus

Livautan levyn soittimeen ja suljen silmät. En pystynyt konsertissakaan istumaan silmät auki, en pystynyt ottamaan vastaan enää visuaalisia virikkeitä. Tämä on se konsertti.

Koen taas sen saman sisintä ruokkivan musiikin virtaavan ylitseni, lävitseni. Vastaavan kysymyksiin, joiten en edes osannut kysyä, avaavan uusia maailmoita.

Olin siinä konsertissa, jossa tämä äänitettiin. Kun tulin ulos sieltä, kyselin vain mielessäni, tarvitsenko enää koskaan mitään muuta sävellystä, muuta konserttia, mitään muuta. Nyt kokemus uusiutuu lähes yhtä kokonaisena.

Kuinka vajavaisia sanat ovatkaan. On pakko myöntää tämä, vaikka sanat ovatkin kiehtovia ja vaikka myös niillä voi koskettaa ihmisen sisintä. Sanat ovat työni ja virkistykseni, mutta silti ne ne eivät yllä tähän.

Kuuntelen ja uudistun.

Kysymys ei ole siis kenestäkään "hänestä", vaan Kaija Saariahon sävellyksestä Kaukainen rakkaus. :-D
.
.
.