Läheinen omainen oli muutaman sekunnin päässä varmasta kuolemasta. Kuin ihmeen kaupalla hän selviytyi, ehti väistää, sai vielä aikaa.
Kuinka haavoittumattomia me uskomme olevamme, kuinka suojassa. Uusi tekniikka, turvalaitteet ja autojen törmäystyynyt luovat illuusion koskemattomuudesta, lähes kuolemattomuudesta. Kunnes.
Viime vuonna tähän aikaan tämän omaiseni ystävä, nuori äiti, kuoli moottoritiellä ilman omaa syytään. Olimme lohduttomia hänen vuokseen. Nyt oli vähällä, ettemme olisi olleet taas. Sitäkin lohduttomampia. Mutta Jumala varjeli. Vielä ei ollut aika.
En ole koskaan ollut omaisuuskeskeinen enkä tavoitellut rikastumista. En mainettakaan enkä valtaa. Ja taas ajattelen, että nuo kaikki ovat aika tyhjänpäiviäisiä asioita, muuttuvia, häviäviä, kaikki omanlaisensa inflaation syötävissä.
Ihmiset ovat tärkeitä. Ja rakkaus on, ja lempeys, ja ystävälliset sanat ja teot. Hellyys on, ja kiintymys ja yhteenkuuluvuus.
Taas saimme tämän päivän. Kuinka toivommekaan, että saamme huomisenkin ja ensi viikon ja vielä enemmän. Lahjaksi, sillä kukaan ei voi lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa.
.
.
.
Suurlähetystön sijainnin päättely voi olla vaikeaa
2 päivää sitten
