sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007

Venus ja minä

Venus nousee aamutaivaalle aamuyöstä. Minäkin nousen. En taivaalle, mutta nousen. Kertaakaan en ole vielä huokaissut, että kunpa ei tarvitsisi. Saturnus on valvonut kanssani puoliyön aikaan; nyt on toinen aika ja toinen planeetta. :-)

Joku valittaa tätä sydäntalven pimeyttä. Minä en. Minusta on upeaa, että tähdet näkyvät nyt kirkkaina, melkein valaisevat. Kun ajan pitkin pimeää tietä ja Venus saattelee koko matkan kirkkaana sädehtien, en voisi kuvitella parempaa saattajaa.

Vuoden pimeintä viikkoa valaisee kirkas kointähti, Kristuksen vertauskuva.* Ei ollenkaan huonoa seuraa.


*Niin siis Luciferia on tähän soppaan turha sotkea, olen ottanut asiasta selvää. Ihan oikeilta kirjanoppineilta. ;-)

.