Bellatrix ja Orionin vyö

Tähdet loistavat edelleen. Aamuyöstä, osapuilleen Hesarin ja Höblän jälkeen, ajoin Sipoon ja Porvoon rajalle kiikaroimaan tähtiä. Yöt näyttävät kääntyvän kylmemmiksi; hengitys höyrysi sekä lähtiessä että palatessa. Siitä tällainen elämänmuoto on just sopiva minulle, että voin elää myös yöllä: iltayö menee töiden ja erilaisten kirjallisten projektien parissa, ja aamuyöllä voi tähytä tähtiin. Voin tietysti myös nukkua - ja joinakin öinä nukunkin :) - mutta vapaus on elämän laatua.

Tänä yönä ehdin juuri nähdä, kuinka Sirius nousi taivaanrannan takaa. Orionin vyö erottui hyvin,  Bellatrix samoin, kun opin löytämään sen. Edelleen tähtien miljardit ja miljoonat vuodet huikaisevat. Harry Potterin kummisedälle Siriukselle taisi Bellatrix käydä hengen päälle, mutta nämä nimikaimat vain jatkavat vaellustaan. Niin kuin taivaallinen lemmikkieläimeni Jäniskin.

Nyt kulautan aamukahvit ja rapistelen vähän oikeaa paperilehteä. Elämä maistuu elämälle!

.