perjantaina, syyskuuta 18, 2009

Luonto verhoutuu suruun

Huomenna on hautajaiset. Jo tänään luonto on verhoutunut hiljaiseen suruun. Tuuli on tyyntynyt, puut eivät värähdäkään, harmaat pilvet lepäävät melkein liikkumattomina seudun yllä. Luontokin kunnioittaa lähtenyttä ja omaisten surua ja kaipausta.

Myös me tuttavat, työtoverit ja ystävät tunnemme jäähyväiset sydämessämme. Hän, joka noudettiin pois, on mennyt. Saatamme häntä vielä tämän viimeisen etapin verran ja luotamme siunaten hänet Jumalansa käsiin.

Lukemattomat hyvät sanat jäävät kaikumaan mieleemme, lukemattomat rakkaudelliset teot ovat muokanneet monen elämää. Ne kantavat hyvää satoa, ja me muistamme ne kaikki.

Vaellus on päättynyt näkemiseen.


.