Yökahvit

Yön pimeydessä leviää kahvin tuoksu, hyvän ja vahvan kahvin, johon lorautetaan kermaakin. Oikeastaan aina pitäisi kuulua myös kahvikuppien kilinää, mutta muodikkaat pentikit eivät soi niin kuin ohuempi posliini. Se on sääli, sillä äänikin kuuluu kokonaisuuteen.

Eräs vanha tuttavani  saattoi soittaa jollekulle säädyttömän myöhään yöllä tai käsittämättömän varhain aamulla ja kutsua kotiinsa yökahveille. Kaikki eivät riemastuneet siitä, että heidät herätettiin kesken sikeimpien unien, eiväkä useimmat meistä voi säätää elämäänsä niin, että yön voi käyttää yllättäviin kahvikutsuihin. Aina tuttavaltani ei liiennyt ymmärtämystä, jos joku kieltäytyi tulemasta, vaan hän saattoi kantaa kaunaa asiasta pidempäänkin. Mutta ei yökahveissa sinänsä  mitään vikaa ole.  

Oikein ajoitetut yökahvit virkistävät, vaikka ne nauttisi yksin tai lähimpänsä seurassa. Jos murheet ja huolet painavat, voi hemmotella itseään tai läheistään aromikkaalla kahvilla, joka juodaan nautiskellen kauneimmista kupeista ja kerman kera. Ja kilistellään vaikka kuppia ihan muuten vain. Siitä kahvihetkestä saa rajata kaikki ikävät asiat pois ja vetää vähän henkeä erilaisten paineiden keskellä.

Juuri tähän tarkoitukseen hain juuri eilen kahvikaupasta erityisen hyvää kahvia, jonka sitten nautin sitä posliinikupistani, jossa on kaunein sointi.


.