Lovely Christmas!

...and I had such great plans for it. Still abt a week ago. Ok, so much about my plans - I have a flu. :) Not the swine thing, luckily, just a regular one.  

Never mind. This will be just another kind of Christmas. And specially with no fuss. Not a bad thing at all. Think about it: reading, (sneezing), listening to my favourite music, (coughing), watching all my favourite films,  such as Lumiukko (The Snowman) - oh, you know the one? - eating whatever I like meaning Brie with a glass of good wine, some traditional Finnish Christmas food I already made in the freezer, specially lanttulaatikko, (sneezing some more) and getting better because it is Christmas. \o/

We have had strong Christmas traditions in our family. They give strength to us all and remain, even though they are changed sometimes. They form a basis on which we build today's Christmas.

But Christmas is not only about traditions. Christ the Saviour is born, you see. In Finnish we often call him Vapahtaja,  the one who sets us free. This is how he sets me free to live in the core of Christmas. Traditions are ok, but not necessary. Without Vapahtaja we'd not have any Christmas at all - but now we have it because of him.

Happy Christmas to you!


.

Naisen käsilaukku

Olen lukenut  Ilmari Vesterisen artikkelia Esinepeli Pandoran lipas -teoksesta. Ihan pikainen merkintä käsilaukkukysymyksestä:

Tiesitte varmaan, että eri kulttuureissa naiset saavat omistaa erilaisia esineitä, mitä missäkin. Länsimaissa mm. hyväntuoksuiset esineet kuuluvat naisen reviirille.   "Viimeinen tutkimaton alue on naisen käsilaukku", Vesterinen sanoo ja pohtii pitkään käsilaukun mahdollista sisältöä, kaksitasoisuutta, intiimiyttä ja merkitystä. Oikeita oivalluksia ja välillä suurta ulkopuolisuutta.

Ajatelkaapa nyt: kuka meistä naisista antaisi kenen tahansa tutkia käsilaukkunsa? Ihan sitä pienintä vetoketjullista sivutaskua myöten?  Minä en ainakaan! Sitten voisimmekin palata laukun symboliikkaan. Hmm...

Esineet ovat kiinnostavia, esineellistämistäminen samoin. Miettikääs sitä! ;)



.

Lost and found

A blog friend from South Africa disappeared for a week or two. "How sad", I thought. "She had such lovely pictures and stories from the other side of the world. Hopefully a lion hasn't eaten her or a rhino tramped over her -  good Lord!"

No no, nothing like that!  :)  She had reasons to have a break in blogging - but she is back! Great! Finland rejoices, Joan!   \o/



.

Pyhän voimaa antava kosketus

Joskus pyhän kosketus hipaisee yllättäen, voimaa antaen, ja jättää läheisyytensä pitkäksi aikaa. Voimaksi.

Erään syntymäpäivävieraan lahja kantaa minua vielä tänäänkin: kaunis ja koskettava improvisaatio tutusta onnittelulaulusta, Onnenkyyhkystä. Sitä kuunnellessani muistin sanasta sanaan laulun toisen säkeistön:
"Siunausta taivaan arkityöhön, vaivaan, näin nyt tahdomme toivottaa..."

Silloin ajattelin lähinnä arkityötä, tänään myös hiukan sitä vaivaa.

Nenäliinoja kuluu aina vain.



.

Päivän teepussiaforismi

Aito rakkaus ei maksa mitään, mutta kopiot siitä ovat kalliita.

                                                          ( Lauri Sallinen)                                                                                      

Oujeah. 
. 

Rankka messu

Uskonpuhdistuksen muistopäivän messu. Arvasin sen. Kun pääsin sisään kirkon ovesta, kyynelet alkoivat virrata.  "Pidä itkiäiset, niin kuin ainokaista poikaa itketään, katkerat valittajaiset..." Hyvät ihmiset. Onko tällä loppua ollenkaan? Odotin jotain kosketusta, oivallusta, uutta näkökulmaa. Nenäliinoja kului.

Juuri tehtäväänsä valittu hiippakuntadekaani saarnasi ja oli myös laatinut upean, vahvan messun. Rankkoja virsiä: Jumala ompi linnamme ja yksi lempivirsistäni Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on.

Ja tosiaan, tämä:

Jos me joudummekin
syvihin vesihin
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.

Jumalan mittaamaton valta  - ja  armo. 


.

Mir ekelt mehr zu leben?

Olen varmaan aika epämusikaalinen tai jotain.

Kävin P. Laurin kirkossa pyhäinpäivän muistokonsertissa ja  samanaiheisessa hartaudessa.  Hyvin laadittu kokonaisuus, joka kohtasi meidät toisseurakuntalaisetkin. Anne Viljamaan kaunista alttoa oli lohdullista kuunnella; minä en olisi jaksanut kuunnellakaan korkeampia äänialoja.*

Mutta JSB:n kantaatin loppu alkoi hihityttää, kun muutenkin olin varsin altis erilaisille tunteille. Sanat "Minua inhottaa tämä elämä" ja ralli olivat hilpeästi eripariset. Sure siinä nyt sitten.

*Siis en sanonut 'kimitystä'; me sopraanot olemme solidaarisia toisiamme kohtaan. Ja tenoreitakin, mikäs siinä. Basistejakin, valikoiden. Nyt tämä alkaa karata käsistä.


.

A present

My birthday has no end!

I called an old-time friend to thank her for a present she had sent me. We were studying at the same time, at the same university, many many many years back, and had not met for ages. Only called occasionally.
We were blabbing this and that and some more, and suddenly she remembered something: "By the way, I have been  praying for you and the kids every day."  All these years - every day. Daily, that is. For years.
Is this a present or what?
Awesome wonder - this must be it, I'm feeling.


.

Kiitos myöskin ohdakkeista?

No emmä nyt tiedä.
En ole ikinä riehaantunut siitä vanhasta laulusta, jossa kiitetään myös ohdakkeista, kun ne haavoitti(vat) niin ihanasti. Minulle se veisu on aina ollut hurskastelun riemuvoitto uskottavuudesta, uskostakin. Ja rehellisyydestä. Siinä ihminen kuvittelee huijaavansa pikku Jumalaa nerokkaasti imartelemalla.
Se asettuu samaan kastiin kuin "päivääkään en antaisi pois". Sehän ei tarkoita elämän lyhentämistä vaan ihanaa masokismia, hurskasta kurjuutta.  Minä antaisin pois muutaman päivän ja vaihtaisin parempiin.  Ja jotkin haluaisin taas muistaa aktiivisesti, tunnetilaa myöten. Vanhaksi asti. *wirn*



.

Kukkien tuoksua

Syntymäpäivän maut ja tuoksut tuntuvat vielä kodissani. Erilaisia kimppuja ja kukkia on maljakot täynnä. Orkideoitakin minulla on nyt. Olen uittanut ne ensimmäisen kerran eilen. Mielenkiintoista.

Juhlimassa oli mukavia ihmisiä, ja vaikutti siltä että vieraat viihtyivät. Valokuvat, lahjat, kortit ja sähköiset viestit muistuttavat mieleen paljon, ja loput muistettavat asiat ovat painuneet sydämeen, mistä ne yleensä putkahtavat ilmoille omia aikojaan.

Niin kuin olen usein sanonut, parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, ovat kolme ihanaa lastani. Seuraavaksi parasta ovat varmaankin  läheiset ihmiset ja ystävät. Nämä rikkaudet voi saada vain lahjaksi. Olen aika rikas. :)



.

Syntymäpäivä

Syntymäpäivän aamu on aina erilainen kuin muut aamut. Kahvi maistuu kiistatta paremmalta kuin minään muuna aamuna, ja syyspäivä näyttää harvinaisen kirkkaalta. Mieli täytyy uuden odotuksesta - vielä näin aikusenakin - ihan kuin siihen olisi kerran vuodessa oikein erityinen lupa.

Aika kiva elämä tämä on ollut tähän asti. Sen kunniaksi on tänään tarkoitus juoda hyvää kahvia, nauttia kunnon kimpaleita kakkua ja nauraa paljon. Mukavia ihmisiä on tulossa, aiomme viihtyä.



.

Silvery Moon

You shoud see the silvery moon - how bewitching it is shining straight through my window! All lovely dreams, beautiful memories and wishes surge into my mind and fill me with sweet wistfulness.   Longing for something, longing for someone - longing to be there is sweeter than being there, right?


.

Päivän ihmettely

Se mitä minulta joskus vietiin vääryydellä, palautuu nyt minulle takaisin vähä vähältä, osa osalta.    Ehkä voisin sanoa sitä aarteeksi, hopearahoiksi vaikka. Jotkin kolikot näyttävät vain kirkastuneen varkaan varastossa - hyödyttöminä anastajalle; ei hän pystynyt niitä käyttämään. Jotkin toiset ovat muuttuneet, jopa kasvaneet *wirn*, mielikuvissa voi vapaasti tapahtua monenlaista. Tallennan kuvat paperille - pitkästä, pitkästä aikaa. Tämä on iso juttu.


.

Päivän syvällinen pohdinta

Mitenköhän elämänpiiriini on osunut näin mukavia, lämpimiä, sydämellisiä, ystävällisiä ja hauskoja ihmisiä? Ja lisäksi vielä kivoja, luovia, innostuneita ja innostavia. Aika vähän on enää törppöjä. (Sinänsä sanana kyllä hauska, vaikka tarkoittaakin törppöä. Loistavaa ja syvällistä, ihan tässä omakin henki salpaantuu. Olisi varmaan kannattanut ottaa filosofia sivuaineeksi.)


.

Bellatrix ja Orionin vyö

Tähdet loistavat edelleen. Aamuyöstä, osapuilleen Hesarin ja Höblän jälkeen, ajoin Sipoon ja Porvoon rajalle kiikaroimaan tähtiä. Yöt näyttävät kääntyvän kylmemmiksi; hengitys höyrysi sekä lähtiessä että palatessa. Siitä tällainen elämänmuoto on just sopiva minulle, että voin elää myös yöllä: iltayö menee töiden ja erilaisten kirjallisten projektien parissa, ja aamuyöllä voi tähytä tähtiin. Voin tietysti myös nukkua - ja joinakin öinä nukunkin :) - mutta vapaus on elämän laatua.

Tänä yönä ehdin juuri nähdä, kuinka Sirius nousi taivaanrannan takaa. Orionin vyö erottui hyvin,  Bellatrix samoin, kun opin löytämään sen. Edelleen tähtien miljardit ja miljoonat vuodet huikaisevat. Harry Potterin kummisedälle Siriukselle taisi Bellatrix käydä hengen päälle, mutta nämä nimikaimat vain jatkavat vaellustaan. Niin kuin taivaallinen lemmikkieläimeni Jäniskin.

Nyt kulautan aamukahvit ja rapistelen vähän oikeaa paperilehteä. Elämä maistuu elämälle!

.

Ikuiset tähdet

Resuiset pilvet päästävät välillä tähdet välkähtämään harsojensa lomasta. Capella loistaa kirkkaana keskitaivaalla ja sen vieressä Perseuksen tähtirykelmä. Olen näkevinäni vähän kauempana yhden tähden hohtavan punertavana, ennen kuin pilvet peittävät sen. Kun avaan tähtikartan, huomaan, että se saattoi olla Mars, siis oikeastaan planeetta, mutta täältä kiikarin päästä se näyttää samanlaiselta kuin muutkin taivaan valot. Tähti kuin tähti, minulla on varaa olla epätieteellinen. :) Castoria ja Polluxia en ehdi havaita, mutta siellä ne jossain ovat Marsin tietämillä.

100 miljoonaa vuotta, 12 miljardia vuotta ihmisen sataan vuoteen verrattuna... vaikuttavat riittävän ikuisilta. Ehkä joskus taivaat kääritään kokoon ja tähdet vaihtuvat toisiksi, mutta sitä odotellessa - tähdet ovat ikuisia.

Jos joskus pääsen taivaaseen, toivon saavani katsella sikäläisestä tallennusjärjestemästä maailman luomisen. Miten se oikein tapahtui, kun Jumala sanoi "tulkoon valo" ja valo tuli? Tai kun taivaan valot luotiin: tähdet, sikermät, sumut ja rykelmät, kuut ja auringot - loppumattomiin? Ei Linnunradassa ole mitäään vikaa, mutta sitten kun aika ei tule esteeksi, olisi kiinnostavaa katsella vähän laajempia kokonaisuuksia.

Ihmisen ajallisuus on arvoituksellista. Sitä jää pohtimaan, kun joku siirtyy rajan yli ajasta pois. Sekin tulee olemaan kiinnostavaa nähdä - jos siis pääsen taivaaseen - miten nämä aikaan ankkuroituvat ilmaukset näyttäytyvät ajattomuudessa. Oikeastaan olisi hyvä, jos oma ankkuri olisi ajan ulkopuolella. Ei tuntisi olevansa niin väliaikainen.



.

Luonto verhoutuu suruun

Huomenna on hautajaiset. Jo tänään luonto on verhoutunut hiljaiseen suruun. Tuuli on tyyntynyt, puut eivät värähdäkään, harmaat pilvet lepäävät melkein liikkumattomina seudun yllä. Luontokin kunnioittaa lähtenyttä ja omaisten surua ja kaipausta.

Myös me tuttavat, työtoverit ja ystävät tunnemme jäähyväiset sydämessämme. Hän, joka noudettiin pois, on mennyt. Saatamme häntä vielä tämän viimeisen etapin verran ja luotamme siunaten hänet Jumalansa käsiin.

Lukemattomat hyvät sanat jäävät kaikumaan mieleemme, lukemattomat rakkaudelliset teot ovat muokanneet monen elämää. Ne kantavat hyvää satoa, ja me muistamme ne kaikki.

Vaellus on päättynyt näkemiseen.


.

Päivän lause

Tänään kuultua:
"Nöyryyttäminen ei vaadi sivistystä. Se ei vaadi kuin raakuutta ja vähän mielikuvitusta sekä empatiakyvyn puuttumista."

Sic!   Eli "Just nii!"  lyseon persoonallisen ja ikuisesti mieleemme jääneen latinanopettajan VJ:n  mukaan. Kyllä hän päämme pyöräytti niin perusteellisesti, että yksi meistä lähti jopa opiskelemaan latinaa yliopistoon. Tuo yksilö on ainoa hanhi (anser) laumastamme, jonka olen kuullut kiristelevän hampaitaan latinalle. Me muut emme kiristele.
.
.

Omenoita

Pitkänpuoleisen kokouksen jälkeen oli ihanaa avata kodin ovi ja tuntea suloinen omenoiden tuoksu. Joskus ystävyys voi tuoksua omenoilta.

Jos en olisi lähestulkoon tapettu mato, kirjoittaisin siitä enemmänkin. Nyt vain jauhan valkeaa kuulasta ja valmistaudun henkisesti menemään suihkuun. :) Kun ajatus on kypsä, synnyttää se teon, tai miten se nyt menikään.

Olen tänään tehnyt taas uusia asioita. Tein eilenkin. Sellaista mitä en ole vielä ennen tehnyt. Ihan laillisia asioita, mullistavia. Ja aamuyöllä heräsin ihailemaan aamutaivaalla loistavaa Venusta.


.

Akkuja ladatessa

- Miten meni viikonloppu?
- No siinähän se, akkuja ladatessa.

Niin meni minullakin, kirjaimellisesti. Olin näet jättänyt valot autoon, ja vaikka Fiesta on vähään tyytyväinen ajokki, ei se ilman virtaa käynnistynyt. Enää eivät valot palaneet, ei edes murtohälyttimen varoitusvalo vilkkunut.

Päivystin potilaan vierellä ja odottelin apua. Mukavat naapurit tulivat mökiltä, ja heiltä löytyi laturi ja sen sellaisia kapineita, mutta vieläkään ei vainaja vironnut. Vasta Autoliiton tiepalvelun mies sai sen elvytetyksi. Hutilus maksaa, vai miten muinaisessa sketsissä sanottiinkaan?

Käynnistelen blogiakin taas uudelleen. On ehkä tullut akkuja ladattua riittävästi.


.