Suloista joulunaikaa, ystäväni!

Olemme tottuneet muistamaan toisiamme ainakin jouluna, vaikka muulloin yhteydenpito on voinut jäädä vähemmälle. Kiitän kaikista saamistani joulutervehdyksistä ja iloitsen niistä jokaisesta yksitellen.  Muistan jokaista lähettäjää ja ajattelen hänestä hyviä ajatuksia. Saatan myös toivottaa hänelle mielessäni Jumalan siunausta.

Tänä vuonna en itse lähetä kortteja. Sen sijaan olen lähettänyt Kirkon Ulkomaanavun kautta vuohen jollekin kehitysmaassa asuvalle ihmiselle. Se olkoon yhteinen joulukortti jokaiselle teistä ystävistäni.  Täältä voit katsoa tarkemmin, mitä joulukorttimme saa aikaan.

Täyttäköön joulun lämpö kotisi ja ympäröiköön sinut ja läheisesi! Kaiken arjen keskelle, erilaisten uutisten yläpuolelle nousee joulun suuri uutinen:

Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.


.

Pala kerrallaan

Kyllä koko maailman voi valloittaa. 

Ihan helposti: pala kerrallaan.

.

Turhauttavan päivän ilta

Sano lempeitä sanoja läheisellesi, kun päivän tapahtumat näännyttävät häntä. Kosketa, katso rakastaen. Ole läsnä, älä vaadi nyt. Puhu hyvä taas olevaksi, tee pieniä tekoja, jotka tuottavat levollisuutta. Turhauttavan päivän iltana vähäkin on paljon.


.

The Golden Ball

Have you noticed how beautiful it is? It'll be full in a couple of days. Again and again I have to admire: how wonderfully it ever is made! Such beauty every month - isn't it something?  

     In every part of this globe of ours (heh, "ours" - indeed) people get good vibrations when looking at the big, golden ball in the sky.  I have heard also of bad vibrations - of  course it is possible some people get even those. The moon has such a power over our mind.

    I am so greatful for my home, where my eyes were opened to see the beauty of the creation. The moon is one of the things that were made for us earthlings to wonder and be happy for.

.

Toimittajan ammattitauti

Ei peräpukamat, vaikka niitäkin monilla on. Ei lyttyyn istuttu selkä, ei pahkuraiset hartiat eivätkä suohikohjut käsivarsissa. Ei viinakaan; ne ajat ovat olleet ja menneet. Ei toimittajilla ole nykyisin aikaa ryypätä ammatikseen, jos haluavat pitää työnsä. Tarkoitan tiedonjanoa, väistämätöntä tarvetta hahmottaa ympäristöä ja tapahtumia, että ymmärtää ajan menon. 

Jos asiat eivät yhdisty toisiinsa, toimittaja on eksyksissä, niin kuin voitte ymmärtää.  Jos en tiedä, miten Matti tai Maija liittyy rata-autoiluun tai sellonsoittoon, se on tarkistettava, että voin sijoittaa henkilön ihmiskartalle. Sitten sieluuni valahtaa rauha. Tai jos tapahtuma jää leijumaan ilmaan vailla mitään kontekstia, se ei irrota otettaan, ennen kuin asiatarkistus vapauttaa mielen kapasiteetin muihin tehtäviin.

    Jotkut koodaavat asiat, henkilöt ja tapahtumat lokeroihin. Jotkut taas luottavat muistiinsa ja intuitioonsa: tämän muistan, jos se joskus on tarpeen. Olen ollut huomaavinani, että toimittajan muisti on kuin kärpäspaperi: kyllä se tieto siellä on, kunhan aikansa nyppii möykkyjä irti.

Tapani oli työnohjaajani ensimmäisessä toimittajan paikassani. Häneltä opin tämän: toimittaja on kiinnostunut kaikesta. Toimittaja ei kiinnitä huomiotaan vain mullistaviin tapahtumiin ja näkyviin henkilöihin vaan myös pienempiin, joiden vaikutukset voivat olla kovinkin merkitsevät. Myös sellaisia asioita on hyvä seurata, joista ei aluksi tiedä mitään. Niistä voi kiinnostua,  tai ainakin saa tietoa, jota ei aiemmin tajunnut tarvitsevansa. Ja että kun löytää oman ammattiluonteensa, oppii valitsemaan omanlaisiaan tehtäviä. Ehkä profiloitumisen suhteen ollaan muutoksen edessä, en tiedä. Sen näemme aikanaan.

Mutta. Jos on kiinnostunut kaikesta, löytää aina vaihtoehtoja. Ei pysty hyytymään niille sijoilleen vaan näkee uusia teitä, jotka johtavat johonkin uuteen. Elämä on myös vivahteikkaampaa ja hauskempaa. Tiedonjano ei ole uteliaisuutta, pelkkää tiedon seulomista vain. Ihmiset ovat kyllä elämän suola, mutta heidän elämänsä spekulointi ei. Hyvä kun tämän omankin elämäni klaaraan. 

.

Suviseuroissa

Kävin parisen viikkoa sitten Suviseuroissa. Olen käynyt niissä ennenkin, jos ne sattuvat olemaan täällä etelässä. Minusta seuroissa on sellainen tunnelma kuin olisi taivaassa: koko lentokenttä ympäristöineen kuhisee uskonhenkisiä ihmisiä, aikuisia, lapsia ja vanhuksiakin. Lähes lukematon lauma ihmisiä joko istuu sanan kuulossa tai puuhailee arkisia puuhiaan.
   Joka paikkaan kuuluvat puheet ja laulut, ja ennen kaikkea joka puolella kaikuvat synninpäästösanat. Olen ajatellut, että sellaista voisi taivaassa olla. Että ihmisen teoista riippumatta Jumalan armo on voimassa, että siinä voi levätä ja saada voimansa siitä. 

Minua on aina pidetty hyvin Suviseuroissa, vaikka en kuulu lestadiolaiseen liikkeeseen. En voi sanoa pahaa sanaa siitä joukosta. Minua miellyttää se, että heidän periaatteensa ovat selvästi määritellyt. Niihin voi sitten joko yhtyä tai voi ajatella toisin. Olen kokenut siellä yhteyttä monien vieressä istuneiden kanssa, ja luotan hengellisiin hoksottimiini. On nimittäin sellaisiakin joukkoja, joissa mieleni on rauhaton. Sellaisiin yhteisöihin en enää haaskaa aikaa.

Yhdessä tilaisuudessa seurasin avioparia, joiden luona joukko lapsia piipahteli muita ihmisiä häiritsemättä asioitaan toimittamassa. Äiti kuunteli puhetta ja isä piti sylissään vähän toisella vuodella olevaa, nukkuvaa lasta. Väsymys näkyi isän kasvoilla, mutta hän ei näyttänyt kärsimättömältä eikä tympääntyneeltä, väsyneeltä vain. Tuli mieleen toinen isä, jonka sairas lapsi valitti unissaan. Tämä henkilö tokaisi: "Tuokin piru se tuossa vinkuu." Hänen isyytensä ei ulottunut genitaaleja pidemmälle. Lienee selvääkin selvempää, ettei hän ollut varsin uskonhenkinen.

Luojan kiitos, saan olla maallikko eikä minun tarvitse arvioida teologisia kysymyksiä. Käytöstä voin sen sijaan arvioida. Lestadiolaisissa kodeissa opetetaan lapsille käytöstapoja.  Hyvät tavat olisi pitänyt opettaa kotona myös muutamalle vierailevalle tähdelle, etteivät he olisi tulleet väärällä asenteella käyttämään puheenvuorojaan. Onneksi piispa Irja Askola tiesi, miten kutsuvieraana ollaan. Hän ei taaskaan tuottanut pettymystä.

Jäi taas paljon ajateltavaa näiden seurojen jälkeen.

.

There is always tomorrow

There is this story about life giving you lemons and you making lemonade of them.  Sometimes you get a chance to try this. There is always tomorrow - a new day with new possibilities. Let's see, how it works.


Kohtalon sormi on kuulemma keskisormi. Mutta kun sitä vastaan nostaa vaakasuoran sormen, eleistä muodostuu risti, elämän ja voiton merkki. Aina Voittajan puolella! Uusi päivä, uudet mahdollisuudet.


.

"See how time flies"

Olet nähnyt tämän pilapiirroksen: kuvan henkilö heittää herätyskellonsa ulos ikkunasta ja sanoo: "See how time flies." Puujalkavitsi, mutta pitää paikkansa minun kesässäni: herään aikaisin, menen (liian) aikaisin nukkumaan että jaksaisin herätä seuraavana aamuna aikaisin. Ja aika rientää.

Ehkä olen tullut sanoneeksi, että koskaan ei saa jämähtää.  Että aina pitää katsoa ympärilleen ja nähdä mahdollisuuksia ja uusia tilanteita, joita elämä tarjoaa. Niin olen taas tehnyt, ja siksi nousen anivarhain ja näen aamut uusin silmin. Ja niin kuin aina, uudet kuviot tuovat mukanaan hyviä, hauskoja, opettavaisia ja hullunkurisia tilanteita, mukavista ihmisistä puhumattakaan.

Joten nukkumaan nyt, rakkaat. Unihemmo kutsuu jo Höyhensaarille.

You have seen the cartoon, too.  There a man throws his alarm clock out of the window and says: "See how time flies." Not a very good and fresh joke but it combines with my life this summer: I wake up early, I go to bed (too) early to be able to wake up early next morning. And the time flies. 

As I use to say: it is never the best way to live to stay put and not to go ahead. If you look around you'll see new possibilities. Life will lead you quite new ways, strange ways. This has happened to me this summer, that's why I wake up very very early each morning. And as always, new situations bring good, funny  and enjoyable things and things to learn of - and specially nice people.

So now it's again time to for a lullaby, my dearest ones. Fortunately in Finland the Sandman is a kind old chap who leads us to his lovely Feather Islands.

.

Aitoa juhannusta!

Suomen turhin ns. juhla tulee taas. Makkarat lemuavat, ja leikitään että on hauskaa.  Juhlan kunniaksi suosittelen tätä M. A. Nummisen Juhannusbluesia:  Riemua! 

Ratkiriemukasta keskikesän juhlaa!


.

Ahneuden loppu

Olemme aina uskoneet Leijoniin ja uskomme vieläkin. Siksi juhlimme Leijonien MM-voittoa viime vuonna ympäri Suomen. Kyllähän jo siitä näkyy, että jääkiekko ja sen saavutukset ovat meille suomalaisille tärkeitä.  Tämän on huomannut mm. Kanadan Brent Sutter,  joka rinnasti eräässä kommentissaan jäkiekon MM-kisat  Stanley Cup -finaaleihin.   Sutter oli havainnut, että MM-jääkiekko on suomalaisille yhtä merkityksellinen kuin mainittu Cup muualla. Siinä hän on oikeassa. We appreciate you, Mr. Sutter!

Mutta meillä Suomessa ahneuden sokaisemat ukot alkoivat leikkiä itseään isommilla asioilla. He korottivat itsensä tavallisen rahvaan yläpuolelle ja päättivät rahastaa tällä kiekkokiintymyksellä. Ensin lippujen hinnoittelulla haalittiin katsomo puolilleen niitä, jotka eivät välitä eivätkä ymmärrä kiekosta mitään. Miksei niitä viety oopperaan, niin kuin yleensä? Eivähän ne sielläkään ymmärrä mitään muuta kuin tarjoilun väliajalla ja näytöksen jälkeen. Oopperassa sentään näytöksiä on useita, ja siten joku musikaalinenkin ehtii päästä nauttimaan niistä.

No, katsotaan kisat telkkarista sitten. Ei kun ei katsotakaan. Ahneet päättivät rahastaa myös Mertarannalla. Jos haluaisi kuunnella suomalaisten suosikin selostamat ottelut, saisi maksaa ainakin puoleksi vuodeksi toistakymmentä turhaa kanavaa sen lisäksi. Luuletteko tosiaan? Olen pahoillani, Mertaranta, tuskinpa sinulle tästä diilistä golf-osakkeita herui. Todennäköisesti ukkokööri on myös kateellinen sinulle suosiostasi, heidän oma piikkinsä kun ei ole enää ollut terässä aikapäiviin. 

Minäpäs nyt kerron teille, mitä tästä seuraa. Perheissä hankinnoista päätetään yhdessä tai niistä päättää nainen. Kummassakin tapauksessa tulette kompastumaan nyt ahneuteenne. Me naiset voimme tunnontuskitta boikotoida Maikkarin ja Canal Plussan mainostamia tuotteita.  Terveisiä mainostajillenne: väärä valinta. Pidämme silmät auki. Osaamme me itsekin laittaa äitien laittamaa ruokaa. Osaamme paljon muutakin.

.

Ukkojen paluu

Päivittäin saamme lukea eräästä iltapäivällä ilmestyvästä lehdestä, jota koululaisharjoittelijat toimittavat, kuinka mummot tekivät sitä tai tätä. Välillä mummot ohjaavat lentokoneen maahan, välillä taas luukuttavat rokkia niin että karvat pölisevät (luonnehdinta minun).  Hetkinen! Missäs ukot ovat? 

Vaadin tasa-arvoa ukoille! Eivät kaikki ukot ole kuolleet ja kuukahtaneet lentokoneisiinsa tai rollattoreihinsa (BMW). Joku niistä vielä elää. Muotoillaanpa mielessämme otsikoita vastaamaan todellisuutta: "Kansa buuasi ukolle!" tai muualta "Ukko sokelsi ulkomaankielellä sekavia, VIP-kerho ei huomannut mitään" tai  "Ukko lippukohusta Ylelle: Otan kaiken piikkiini." Sillä lailla, metaforia pudotellen.

Ikävää, Leijonat, ikävää.  Olen tosi pahoillani, että juuri kun teillä olisi ollut laumoittain kannustajia, heiltä suljettiin tie katsomoon. On häpeä, että ukkojen vuoksi joudutte pelaamaan hautajaistunnelmassa. On häpeä, että  korruptioporukka lähtee katsomosta kaljalle kesken erän ja palaa paikalleen vasta seuraavan erän puolivälissä.  Toivottavasti teillä riittää virtaa.

Piikeistä puheen ollen: siihen piikkiin en enää uskaltaisi luottaa. Ihan niin kuin se ei olisi enää terässä.

.

Iloista hälinää Taivaassa

Jussi on muuttanut. Hän muutti näistä väliaikaisista asunnoista lopulliseen kotiinsa, Herransa luo.

Mieli ei millään taipuisi poistamaan puhelimesta hänen numeroaan tai osoitekirjasta osoitetta, sillä eihän Jussi ole kuollut, hän vain muutti. Mutta sinne ei voi soittaa. Maailman menoa koskevaa postiakaan ei jaeta siihen osoitteeseen, sillä siellä saa ajatella ihan muita asioita. Entiset murheet eivät muistu mieleen, eivät omat eivätkä toisten. Kuinka kevyt askel mahtaakaan olla! 

Kovien taistelujen mies, rukoilija taivaallisissa ilmavoimissa, sydämellinen ja oivaltava ystävä - näkemiin! Olen varma, että Taivaassa puhkesi iloinen hälinä, kun sinä astelit sisään porteista.

        Heidät puetaan valkoisiin vaatteisiin,
        heille annetaan seppeleet.
        Heidät palkitaan, heidät kruunataan -
        sodan jälkeen kyyneleet kuivataan.
        Saavat asustaa kanssa Kuninkaan,
        saavat astella Taivaisiin.
        Eikä enää taistella milloinkaan.
        Sodan jälkeen haavat sidotaan.

                        Sävel ja sanat Jari Levy
Täällä


.

Hento aavistus vhreää

Koivun oksien kuori punertaa, silmut ja urvut paisuvat. Ja jos oikeasta kulmasta katsoo, puiden latvuksissa on hento aavistus vihreää, on ollut jo jonkin aikaa.  Parvekelasien suojaamassa pienoisilmastossa narsissit, tulppaanit ja krookukset jatkavat kukkimistaan. Pilvisessä säässä ne ovat vielä avanneet nuppujaan säästellen, muutaman kerrallaan.

Jos huomiset sääennusteet toteutuvat, luonto repeää kevääseen. Sitä olemme odottaneet!

.

Ylösnousseen kohtaaminen

Hyvää pääsiäistä! Kristus nousi kuolleista!

Oletko ihmetellyt sitä, miten  monissa kristittyjen joukoissa raahaudutaan pääsiäisestä toiseen laulamalla piinattua, kärsivää ja veristä tai piikkikruunua ja kärsimystä? Minäkin olen.  Näillä  väärillä korostuksilla pääsiäisen sanoma on pilattu tuhansilta suomalaisilta. Monia on myös sairastutettu tällaisia kuvia toistamalla.

Varsinainen sanoma on: Kristus  kukisti kuoleman ja antoi lahjaksi elämän, vapauden, ilon.  Ehtoollisavustajana Hakunilan kirkon pääsiäisyön messussa vein sydämessäni alttarille kaikki ne, joiden pääsiäisilo on varastettu.  Avautukoon heille uusi näkökulma!

On turha jäädä sotkemaan verimystiikassa,  kun on mahdollista elää kaikessa rauhassa ja tyynin mielin ylösnousemuksen jälkeistä aikaa.  Kova sana, mutta tosi.

.

Jumalan todellisuustaju

Helsingin piispan Irja Askolan pääsiäistervehdys on tarkoitettu sinullekin.
Lue se täältä

Hiljaisen viikon rauha, levollisuus ja toivo koskettakoot sinua. "Mahdut armahdettujen joukkoon."


.

Hiljainen viikko

Hiljaisuus ja hiljentyminen tekevät mielelle hyvää. Eikä sekään tee pahaa, että miettii hiljaisen viikon merkitystä. Joku aloittaa nyt paaston, toinen on paastonnut kauemmin. Molemmin paremmin, oman elämän mukaan. Pakko ei ole paastota ollenkaan. Pääsiäinen tulee silti, täysin  meidän paastoistamme riippumatta.

Aurinko nousi tänä aamuna kirkkaan kultaisena ja värjäsi parvekkeen kukat kultaisiksi ja  oransseiksi.  Nyt heittelee vähän lunta, mutta aurinko ei suostu jäämään pilvien taakse. Sää on juuri sellainen kuin hiljaisen viikon alkaessa usein on: kylmä mutta valoisa. Talvi väistyy, kevät lähenee ja ihmiset saavat ihan kohta riemuita.   

.

Kaikkea hyvää uudelle presidentillemme

Vapailla vaaleilla valittu uusi presidenttimme otti tehtävänsä vastaan ja ryhtyi heti töihin. Ensimmäisissä puheissaan jo hän lähti rakentamaan yhteyksiä ja luomaan linjaa.  Toivotan hänelle ja suloiselle, sivistyneelle vaimolleen menestystä ja kaikkea hyvää. 

Television kommentaattoreita voi vain kiittää. Asiallinen ja tilanteesen sopiva selostus ja kommentointi tekivät virkaanastujaistilaisuudesta miellyttävän seurata. Sen sijaan "puolueettoman" valtalehden pääkirjoitus ja sitä koristava pilakuva paljastivat, mitä on odotettavissa.  Kurahousut kiristävät, kun meidän miehestä ei tullutkaan presidenttiä.  Tyhmä kansa, tyhmät lukijat - paitsi että salaperäisesti levikki laskee.

Lööppeihin nostettiin taas sitä tavallista kuraa.  Moka siellä, moka täällä. Näittekste, kun se meinas kompastuu? Ja mihin se yks toinen katsoi, TAAS!  Onkohan näille turha näyttää enää muuta kuin amerikkalaisia roskasarjoja ja väkivaltaleffoja, urheilua ja musiikkivideoita? Tietämättömyys ja ääliömäisyys on nykyisin ilmeisesti subjektiivinen oikeus.

Ja voooi! Meidän uusi Matti+Mervi-puolikas muljotti ja kiukutteli, kun ei saanutkaan olla kuninkaantekijä. Erään toisen äidin kanssa muisteltiin, miten meidän pojat kävivät kauppaa päiväkodin joulujuhlasta: "Mä en haluu laittaa kissanlusettii, kelta lusetin kuminauha kulistaa." Mutta uskoivat, kun kerrottiin hyvistä tavoista. Ja molemmista kasvoi mies.

Koko kansan presidentillä on kyinen pelto kynnettävänään, mutta hän pystyy siihen kyllä.

(Täällä.)

.

Pirteyttä päivään

Mausta kermatilkka chilillä ja vatkaa vaahdoksi.
Lusikoi vaahto vahvan kahvin koristeeksi ja nauti.
Kun savu lakkaa tupruamasta ulos korvista, olo on mitä parhain.

.

Ruotsin prinsessa Estelle

Onnea ja siunausta pikku prinsessalle!

Ruotsin kuningashuone astui nykyaikaan Victorian ja Danielin myötä, mistä kertoo myös kruununperillisen nimen valinta. Vanhemmat valitsivat pikku tyttärelleen nimet Estelle Silvia Ewa Mary. Suomalainen, tasavaltalainen äidinsydämeni sykähtelee myötäilosta. Niin kaunis, moderni ja yksilöllinen  nimi,  johon sitoutuu valtavat määrät rakkautta. Valoisa nimi Estelle -- Tähti.

Näin pienokainen yhdistettiin Bernadotten sukuun, mutta jätettiin raskaat mahtinaisten nimet historiaan, jonne ne kuuluvatkin. Samalla tyttönen liitettiin niihin ihmisiin, jotka tulevat vaikuttamaan hänen elämäänsä: isoäiteihin ja arvatakseni Mary-kummiin -- ihmisiin, joita hän tulee tapaamaan ja näkemään, jotka ovat todellisia ja aikanaan varmasti roolimallejakin hänelle. Viisaat vanhemmat tekevät näin.

Nautin prinsessaleivoksen eilen, kun pienokaisen syntymästä ilmoitettiin. Toisen bakelsin säästän ristiäispäiväksi. Kummatkin herkut syön hopealusikalla. 

.

"Tuulen mukkaan"

"Ne sitten sen piispan asettivat virkaansa eilen", sanoi hän.
"Niin tekivät", myönsin ja purin ostoksia Fiestasta.
"Näyttivät telkkarissa", hän jatkoi.
"Nii-i", myönsin.
"Ja kuulemma kirkolliskokousvaalit niillä on tänään."
"Hyvin olet seurannut", totesin omissa ajatuksissani.
"Mitä ne siellä kirkolliskokouksessa taas tekevätkään ja paljonko se mulle maksaa?" kysyi hän.
"Se on aika pitkä juttu", sanoin. Oikeastaan minulla ei ollut lyhyttä vastausta, hyvä jos pitkäkin oli.
"Vähän olen vieraantunu noista hallintorakenteista. Politiikan jätin jo aikoja sitten, kun sitä tuli semmosta", hän tilitti. "Tuulen mukkaan mentiin."
"Vai niin olet ajatellut", sanoin.
"Niin olen. Minkähän tuulen mukkaan näitä kirkkoruhtinaita viijään? Tiijätkö sinä?" kysyi.
"Sanopa sinä", vastasin. En oikein osannut kuvitella, millaisia tuulia juttukaverini tarkoitti.
"Ei niistä ota selvää itse pirukaan", hän tuumi.
Kohautin olkapäitä. Sano nyt tuohon jotakin!
"Semmosta. Että tuulen mukkaan, tuulen mukkaan." Lausui ja lähti.


.

Uudet puheenaiheet

Nyt meillä on presidentti taas kuudeksi vuodeksi. Vaalillautakunnat tekivät ahkeraa ja tarkkaa työtä, ja kansan tahto kirjattiin.  Voitaisko sit puhua jostain muusta? 

Talvikaahaamista en voi käsittää. Kun katsoi niitä toistasataa autoa, jotka olivat rytyssä pitkin Lahdenväylän pientareita, voi vain ällistellä. Pitäisikö tehokkaiden autojen ostajille tehdä ennen kaupan vahvistamista älykkyys- ja luonnetesti, ettei näin kävisi? Näkihän sen, ettei noissa autoissa ole järkeä haaskattu ratin ja penkin väliin.

Ei kai näiden typerysten tekosia makseta vakuutuksista? Siis niistäkin maksuista, joita järkevästi ajavat autoilijat maksavat? Toivottavasti ei. Maksakoot itse huvinsa eli omat ja muille aiheuttamansa vahingot. Jos on varaa posauttaa jarruttamatta päin edelle kasautunutta sumaa, kyllä siitä pitää laskuttaa.

Valkoinen Audi sattui kanssani samaan ruhkaan pikkutielle, johon liikenne ohjattiin pösilöiden aiheuttamien kolareiden vuoksi. Kuljettaja piti hyvät turvavälit, päästi sivuteiltä tulevia mukaan liikenteeseen ja ajoi maltillisesti ja taitavasti. Eli se niistä Audi-miehistä.

Samassa tungoksessa sompaili joku isokokoinen, ruma möhkäleauto, mikä lienee ollutkin.  Tämä kiilaili turvaväleihin, ohitteli ja kaasutti möyryten.  Arvelen, että suurennusleikkaus Virossa voisi helpottaa vaivaa.

.

Tuttelitom

                    Kun tuiskuttaa (tuttelitom)
                    niin Nalle saa (tuttelitom)
                    vain taivaltaa (tuttelitom)
                    ja rämpii.
                                           Nalle Puhin Talvilaulusta

Valoisa ja optimistinen Nalle Puh lisäsi joka säkeen loppuun tuttelitomin, koska se kuulosti hänestä hauskalta. Mutta parasta on tuo "rämpii". Siinä näkyy taitelijan vapaus laatia runonsa niin kuin se haluaa tulla laadituksi. Lisäksi sanan kanssa rimmaa somasti se, että keväällä varpaat taas lämpii.

Taas tuiskuttaa täälläkin, nyt saa rämpii. Tuttelitom!


.

Hyvä tulos

Huomenna  ja mahdollisesti kahden viikon päästä vielä me suomalaiset äänestämme presidentin vaalissa. Sen jälkeen tuemme ja kannustamme sitä, joka tuli saamiensa äänien perusteella valituksi. Se siitä.

Sanon tämän jo ennakolta: kun suomalaiset äänestävät,  tulos on aina hyvä.


.

Päivän sitaatti

                 Pekka Haavisto rakensi kerran kanteleen hauen
                 leukaluusta ja soitti bluesia Pieksämäen
                 asemalla. Sinä päivänä Helsingin
                 lähiliikennejunat  kulkivat aikataulun mukaan.

                                                                              Oh-show'tah Hoi'ne-ne

.

Väykkämuki

Näissä presidentinvaaleissa kaksi kampanjaa erottuu edukseen: Niinistön ja Väyrysen.  Muillakin on ollut hyviä hetkiä, mutta näissä kahdessa on linja onnistunut loistavasti.

Niinistö pysyy asiassa eikä vääntäydy vitsiniekan rooliin. Hyvä profilointi, varsinkin kun valitaan maalle presidenttiä. Myös henkilökohtainen karisma saa sopivasti tilaa.

Väyrynenkin ottaa asiakysymyksiä esiin mutta tulee myös hauskemmaksi päivä päivältä - siitäkin huolimatta, että kaikenlaisissa vaalipaneeleissa hänet dissataan entiseen tapaan.  On pakko kysyä, mitä tästä valtiotieteen tohtorista olisi mahdettu saada irti vuosien mittaan, ellei rahvaan ajatuksia ja mielipiteitä olisi pyritty kahlitsemaan "oikeisiin" ja "vääriin".  On ollut "oikein" väheksyä Väyrystä ja kulkea lauman mukana sinne, mihin käsketään. Tämä näkyy edelleen Timo Soininkin suhteen: kansa ei millään ymmärrä, että häntä ja hänen puoluettaan pitää väheksyä, vaikka joka puolueessa on roistonsa.

Mutta se muki! Kohta on varmaan joka taloudessa Vuokko ja Paavo -muki lähes puoluekantaan katsomatta. Vain kiivaimmin mielensä ja sielunsa puolueelle myyneet eivät voi siihen kajota, mutta me tavikset voimme kyllä.  Muki-ilmiössä riittää selvittämistä muutamallekin tutkijalle.

"Tilaa riittävä määrä jo hyvissä ajoin"!  Hyvä Sylvi sentään. Onko tämä suuruudenhulluutta vai hirtehishuumoria?  Ainakin se on jatkoa Väyrys-vitseille, joita ehdokas keräilee sivustollaan.

Ai, että onko minullakin Muki? Ei ole vielä. Rikkaammat: lahjoituksia otetaan vastaan tässä osoitteessa. :)

.

Ärrin purrin

Jos presidenttiehdokas äksyilee, murahtelee ja komentaa jo kampanjan aikana, millaistahan mahtaisi olla varsinaisen tehtävän hoito? Kuten olen jo aikaisemmin sanonut: nykyisin eletään toista aikaa. Enää tuo peli ei vetele. Makeimmin nauratti se, että tietty kolumni muka hautasi ehdokkaan haaveet presidenttiydestä. Älkääs nyt kuulkaas!  Jos kannatus oli kolumnin julkaisemisen aikaan kuuden prosentin tasolla, oliko olemassa jotain todellisia mahdollisuuksia kymmenien prosenttien nousuun parissa viikossa?  Haaveita voi tietysti olla jokaisella, epärealistisiakin haaveita. Mutta niiden mahalaskusta ei voi syyttää muita kuin omaa mielikuvitustaan.

Sääli sinänsä, että vanhat, kokeneet poliitikot eivät ymmärrä jäädä takapiruiksi nuoremmilleen. Kuinka paljon suurempi saman puolueen kannatus olisi ollut, jos ehdokas olisi edustanut tätä aikaa, ja hänen mentorinaan olisi ollut vankka taustavoima? Sitä emme nyt saa koskaan tietää. Kuuden vuoden kuluttua mentorit ovat jo toiset.


.

"Rohvessyöri", sanoi Junttilan akka

Muistatte varmaan sen Junttilan talon?  No, siellä asui se Junttilan akka, joka tykkäsi käyttää hienoja sanoja, vaikka ne menivät vähän miten kuten. Dosentti tai desantti, kurtisaani tai partisaani, onko noilla nyt juuri eroa, hän tuumi. Mutta rohvessyöristä hän oli tarkka, tämä kun asui mutkaisen tien vasemmalla puolella tiilitalossa.

Junttilan akka ei piitannut valelääkäreistä, rohvessyöri sen olla piti tai ei mitään.  Minulle tuli tänään ihan etsimättä mieleen tämä Junttilaiska, en tiedä, miten se nyt sillä kurin päähän putkahti.

Voi kallis Junttilaiska, oletko varma siitä rohvessyöristä? Katsotaanpa nyt, miten se meneekään. Ensiksi tietysti pitäisi olla edes kirjoilla yliopistolla. Ja sitten pitäisi suorittaa tutkintoja, esimerkiksi sellainen niin sanottu tohtorin tutkinto. Vielä senkin jälkeen olisi ansioiduttava omalla alallaan niin, että voi  hakea professorin virkaa. On vielä oltava paras hakijoista, että tulee valituksi. Kaikki tämä olettaen, että jossain yliopistossa on sopivalta alalta haku auki.

Mutta mitäs minä kandin papereilla mistään tiedän paitsi sen, että arvostan niitä, jotka oikeasti ovat alansa asiantuntijoita ja oikeasti ovat ansainneet työllään ja lahjakkuudellaan tutkintonsa ja virkansa. Niitä toisia en arvosta.


.