Puolipolvista

Tämä vanha teksti on aina vain ajankohtainen. Voi sentään. :)

Jos polvesta kuuluu rusahdus, elämä saa uuden käänteen. Ennen saattoi juosta, jos tuli kiire, nyt ei saata. Nyt ollaan kiitollisia kävelysauvoista ja edetään pienillä nopeuksilla. Ennen oli huolehdittava, ettei kuntosalikortti päässyt vanhenemaan. Nyt ei ole sitäkään huolta. Kunhan ei ajokortti pääse vanhenemaan eikä kirjastokortti, näin tärkeimmät ensin luetellakseni.

Kyllä elämä opettaa, ellei muuta niin hiljaa kävelemään, sanotaan. Sepä se onkin taito. Erilaiset rynnistykset, harppomiset ja kiireen teeskentelyt ovat olleet muodikkaita viime vuosina. Kuvallisessa viestinnässä on pyritty dynaamisuuteen ja näytetty vauhtia, yhä kiihtyvää vauhtia. On uskottu, että kaikilla tärkeillä ihmisillä on kiire hoitamaan tärkeitä asioita, joten kukapa haluaisi vaikuttaa kiireettömältä? Kukapa tosiaan? Kenties joku, joka muodostaa mielipiteensä itse ja elää oman rytminsä mukaan?

Kiireettömyyttä voi opetella, ellei omasta halustaan niin olosuhteiden antamana haasteena. Jos ei kerran voi harppoa, otetaan pieniä askeleita. Jos ei voi hypellä kuin peura, voi kiertää kompastumatta  keskellä lattiaa lojuvan koiran. Ja jos ei voi päästä tapaamaan ystäviään kasvokkain, voi pitää heihin yhteyttä sähköisesti.

Kukkivien puiden aikaan

Tässä nykyisessä ympäristössäni kukkivat omenapuut, vaahtera, koristekirsikka- ja -omenapuut, samoin tuomen kukat alkavat avautua. Tuoksu kantautuu avoimista ikkunoista sisään ja viipyilee parvekeella.

En ole luopunut entisistä tavoistani. Edelleen saatan istua parvekkeella yölliseen aikaan, ihailla kuuta ja tähtiä ja hengittää elämänvoimakseni kukkivien puiden tuoksua. Aamuyöllä lintujen äänistä voisi melkein koota aikataulun niiden heräämisistä. Muuten on hiljaista. Sopii minulle, kiitos!

Puut eivät ole muuttuneet, luonto elää omassa rytmissään. Minä huomaan muuttuneeni. En tiedä vielä, miten. Se täytyy tässä selvittää.

Long time no see

Vanhoja tekstejä lukiessa sitä vain hämmästelee, kuinka entiset tunnelmat ja kokemukset palautuvat mieleen lähes entisenään. Paljon on tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen, paljon hyvää ja ikävääkin.  Ehkä ripottelen niitä tänne oman muistini virkistämiseksi tai sitten annan ajan haudata ne pois mielestä.

Kunhan nyt ensin muistutttelen mieleen nämä tekstin säädöt...

Totta ja hömpänpömppää

Olen tutustunut jokin aika sitten ihmiseen, jonka puheisiin ei usko juuri kukaan. Hän nimittäin valehtelee lähes sairauteen saakka. En pysty tekemään diagnoosia hänestä, enkä haluaisikaan, mutta minua kauhistuttaa se, että hän kuvittelee kaikkien nielevän hänen pajunköytensä. 

Minulle tulee vaivautunut olo hänen seurassaan.  Olen aika vähän ollut tekemisissä mieleltään järkkyneiden kanssa, ja yleensä he saavat minut vain rauhattomaksi ja neuvottomaksi. Niin käy tässäkin tapauksessa. 

Jos asiaan liittyy vielä uskonnollinen ulottuvuus, tilanne on entistä hankalampi. Vähänkin terveemmälle voisi sanoa: "Höpön höpön. Lakkaa valehtelemasta! Uskotko itse nuo juttusi? Tee parannus ja opettele puhumaan totta." Tälle henkilölle en tohdi sanoa niin. Hänen pallonsa on liian hukassa. Mikä on saanut hänet höpöjuttujen puhujaksi, sitä en rupea arvailemaan. Sydämestä vääntää katsoa sitä kiemurtelemista, mutta auttaa en osaa.

Jokainen oppii puhumaan totta. On jännittävää hypätä valheesta totuuteen. Minäkin jouduin joskus historian hämärissä paikkailemaan toisen ihmisen tekoja keksityillä selityksillä. Kun pääsin hänen vaikutuspiiristään, päätin, että ikinä-ikinä en valehtele. Puhun aina totta. Se oli ihana, vapauttava päätös!  Maailma alkoi näyttää aivan toisenlaiselta. 

En tiedä, voinko sanoa tätä ihmistä ystäväkseni. Sanon silti näin: "Hei ystävä, kokeilepa viikko sellaista, että puhut vain totta. Älä liioittele äläkä lisäile juttuihin saarnaajanlisää (Huom. Henkilö ei ole saarnaaja). Moni  huoli keventyy, ja monet asiat selkiytyvät, kun niitä ei ole kapaloitu hömpänpömppään."

.

Maasta Kuuhun ja takaisin

Oma koostumuksesi. Mistä aineksista sinut on tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista, mikäli muistan oikein lastenlorun luettelemat ainesosat. En myönnä noista kuin mausteet ja kenties pienen korillisen jotain kasviksia tai kukkia.

Sokeri on joka tapauksessa turmiollisen epäterveellistä. En toivoisi olevani epäterveellistä seuraa.

DNA-kaksoiskierre kiehtoo minua. "Jos yhden ihmisen solun DNA avattaisiin yhdeksi nauhaksi, tulisi pituudeksi noin kaksi metriä. Yhden ihmisen kaikkien solujen DNA yhteensä ylettyisi Maasta Kuuhun ja takaisin", valistaa Wikipedia. Maasta Kuuhun, edestakaisin. Jopa nyt jotakin. Kukaan ei voi siis sanoa toista, tuollaisia mittaustuloksia saanutta ihmistä tyhjänpäiväiseksi.

Jokainen meistä on ystäväksi yhtä arvokas, Maasta Kuuhun ja takaisin. Huomennakin vielä ja myös sen jälkeen. Kukaan ei ole arvoton, erilainen kylläkin. Jokainen on luotu yksilöllisesti omaksi persoonakseen. Siinä on meille ihmettelyn ja kiitoksen aihetta. 

  
 Hyvää ystävänpäivää!

Kirjat, joita ennen kirjoitettiin

Jos sinulla on kirjoja, rakas lukijani, tiedät mitä tarkoitan: yöllä, pimeän peitossa ne lisääntyvät omia aikojaan. Aamulla hylly on jo ahdas, saati sitten jos olet viikon poissa. Tämä on ikuinen puheenaihe niiden keskuudessa, jotka tuskailevat pursuilevien kirjahyllyjensä vuoksi. 

Päätin reippaasti tarttua puuhaan ja vähentää vanhoja kirjoja pois, vaikka kuinka olen saanut niitä vanhempieni ja tätieni perintönä. Joku tolkku on oltava, ajattelin.

Selailin ensimmäisenä Tammen julkaisemaan Suuret maailmanmenestykset -sarjaan kuuluvaa kirjaa. Viides painos vuodelta 1961. Isän ja äidin kirjastosta. Suomentanut Pentti Järvinen. Houli Mouses millaista kieltä! Rikasta, vivahteikasta, monipuolista, vaihtelevaa ja vain paikoin hiukan vanhahtavaa. Roskalehtien kesäuunot eivät varmaan pystyisi sitä lukemaankaan, kun siinä on niin paljon vaikeita sanoja.  En voi luopua siitä. 

Myös kirjailijan huomiot tapahtumista, henkilöistä ja ympäristöstä antavat ajatuksille nautinnollista työtä. Tällä kirjailijalla on paljon tietoa historiasta, huomasin. Hänen huomioitaan on hauska pohdiskella ja verrata omia näkemyksiään asioista hänen johtopäätöksiinsä. Haluan myös nähdä, ovatko nykytiedon valossa hänen päätelmänsä vanhentuneet vai onko hän osunut oikeaan jo silloin, kymmeniä vuosia sitten. 

Toinen kirja, sama kokemus. Sellaista tekstiä saa nykyisin lukea vain etevien suomentajien, kirjailijoiden ja toimittajien jäljiltä. Samoin kirjailijan rauhassa miettimät arviot, vertaaminen aiemmin tapahtuneeseen ja muu kuin kylmästi raportoiva asenne kohteeseen kunnioittavat myös lukijaa. Jos nauttii rikkaasta ja vivahteikkaasta suomen kielestä ja huolellisesta ja kiireettömästi rakentuvasta kerronnasta, kannattaa nähtävästi katsoa uudelleen vanhat perintökirjansa. Sieltä voi löytyä aarteita.

Saapa nähdä, kuinka tässä käy. Jos ennustan, että Ikean kirjahylly, saatan olla oikeassa. 

.

Pirullista

Antikristuksen odottajilla on ollut näinä aikoina säpinää. Kun pedon valtakunta ei vängälläkään ollut EU eikä katolinen kirkko, pääpukarin tähystäjät ovat pitäneet kaikki aistit valppaina. 

Lähipäivinä he muistuttivat, että idästä se nousee ja saattaa rauhan tilaan koko maailman. Ja että se on sitten väärä rauha, älkäämme luottako sellaiseen.  Ja että voi teitä, luotatteko lunastukseen ja veisaatte viistoista huippuunsa hiotuista pelotteluistamme? Pianhan näette, että olemme oikeassa. 

No, tämä se ei sitten ainakaan ollut. Onpa pirullista.

Suosittelen, että vaihdatte herraa. Elämänne sujuu heti paljon leppoisammin.

.

Kun kipu painaa kumaraan

Tapasin vanhan kaverin kirjamessuilla. 

- Voi kun sä olet pieni! hän huudahti. Hän muisti minut häntä pidempänä, mikä on aika harvinaista näillä pituuksilla.

En ollut tajunnut painuneeni kasaan. Ehkä muutenkin lyhykäinen selkäruotoni oli lyhentynyt entisestään, millin sieltä, millin täältä. Tarkistin asian lapsiltani, ja totta se oli: kipu oli painanut minut kumaraan.  Aika tylsää. Minulla oli joskus ryhtikin.

Ehkä ikääntymiseen kuuluu lyheneminen, kumaraan painuminen, kivutkin. Siihen on suostuttava, mitenkäs muutenkaan? Olen tavannut monia, jotka kipu on painanut kumaraan,  ellei fyysinen niin sielun kipu.  Minun vaivaisia lihaksiani ja niveliäni on voitu lääkitä tehokkaasti, mutta niitäkin on, joiden osana on kantaa kipuaan loppuun saakka.

Ihmisten elämät eivät ole yhteismitalliset, joten vertailu on turhaa ja hedelmätöntä. En silti usko, että kukaan selviää elämästä täysin ruusuilla tanssien. Yhdellä on yhtä, toisella jotain toista. Se kaiketi kuuluu pakettiin.  

Ihmisenä olemisen pakettiin kuuluu se, että siedämme toisiamme, suvaitsemme. Suhtaudumme lempeästi toistemme heikkouksiin ja kipuihin, vaikka emme voisikaan niitä lievittää. Joskus jo sellainen asenne lääkitsee. 


.

Päivän betonimylly

Lehti uutisoi pitserian käyttäneen sementinsekoitinta työkaluna kastikkeiden valmistuksessa. Uutisen perään on myöhemmin lisätty korjaus:

"Uutisessa puhuttiin ensin virheellisesti betonimyllystä. Kyse oli kuitenkin sementinsekoittimesta."

                                                                                     (HS 28.3.2013)
.

Vaatimaton paastoni

Tavaraa on turha kasata ympärilleen. Jätesäkit on keksitty. Vaikka kuinka hallitsisi kulutustaan, silti nurkkiin kertyy sellaista, mistä voi päästää irti. Turva ei ole tavaroissa.

Vanha kunnon Time Manager -- hyvästi! Joskus niin ajankohtainen, suorastaan statussymboli ja  nyt täysin muinainen. Käännösten alkuperäistekstit ja vedokset, joita olen säilyttänyt -- miksi ihmeessä? Tulen ruoaksi. Vanhentuneet opaskirjat -- sitä aikaa ei enää ole, jolloin olitte ajan hermolla.  Asenteet ja käsitykset ovat muuttuneet ja oppaiden neuvot vanhentuneet.

Lasten askarruksista, heidän piirtämistään korteista ja lapsen maulla ostetuista lahjoista en luovu. Niissä säilyvät lämpimät muistot yhteydestä, kiintymyksestä ja rakkaudesta. Jotkin valokuvat säilytän ja osan kirjeistä vielä toistaiseksi, sekä jotain muutakin täysin omaan henkilöhistoriaani kuuluvaa. Latinan kirjat ehdottomasti.  Gallia est omnis divisa in partes tres. Si verum est, quod nemo dubitat, populum Romanum omnes gentes virtute superare.

Paljon on sellaista, mikä löytää uuden omistajan. En tiedä vielä, onko minusta kirppismyyjäksi, mutta ainakin olen voinut lahjoittaa pois yhtä ja toista. Asuntoon alkaa virrata ilmaa ja yhdessä kohdassa kaikuu! Siis tyhjyyttään, uskotteko? Kuinka vapauttavaa!

Ehkä raivaus olisi ollut hyvä tehdä ennen hiljaisen viikon alkamista, mutta olkoon tämä nyt myöhäinen paastoni, jolla valmistaudun pääsiäiseen. Minulle pääsiäinen on aina ollut suuri, ihmeellinen juhla, joka salaisuuden tavoin koskettaa koko ihmistä. Kelvatkoon vaatimaton paastoni tämän juhlan alla.

.

Epäpyhä kuuntelija

En nyt käy repostelemaan pahemmin tänä aamuna kuulemaani aamuhartautta. Saattoihan joku peräkylän asukas Suomen sydänmailla saada siitä jotain mekitsevää.  Mutta jos kuuntelijalla on tällainen huumorin kieroonnuttama karjalainen mielenlaatu kuin minulla, hän saattoi puhjeta hihitykseen.

"Maria, Herran äiti ei nähnyt eteenpäin", laulettiin virressä. Olisiko meidän tavallisten mutsien pitänyt löytää äkkiä Maria-kultti ja hänestä samastumiskohde? Samastuin hihittäen.  Näin sieluni silmin, kuinka ihmiset loikkivat turvaan tien sivuun autoni edestä. Anteeksi epäpyhä kiihko ja hihitys. Mitään sellaista ei ole tapahtunut, kunhan vain annoin mielikuvituksen liidellä.

Jostain se kuitenkin kertoo, että hartauspuhujat eivät erota radiopakinaa ja hartauspuhetta toisistaan. Kunhan nyt pääsee ääneen, niin kyllä se siitä jotenkin.  

Onneksi voin kuunnella uudelleen Areenasta rovasti Leila Valtosen pitämän aamuhartauden viime tiistailta. Täältä.

.

Saatanoita ja pärkkeleitä

Mihin ihmisen pitäisi suunnata tarmonsa ja ajatuksensa? Onko hänen taisteltava kaikin voimin paholaista/saatanaa vastaan?  Entä kuinka suuressa vaarassa hän silloin itse on?

Kristinuskon perusasioita on se, että Jeesus voitti saatanan, kuoleman ja synnin vallan lopullisesti, kokonaan. Taistelu on jo käyty, käärme on tapettu. Voitto on jo saatu. Siihen ei ole enää mitään lisäämistä.

Sen sijaan, että luettelee erilaisia tapoja, joilla saatana piirittää ihmistä, olisi paljon antoisampaa kertoa Vapahtajasta.  Enemmän tarvitaan julistajia, jotka porautuvat siihen, mitä täydellinen lunastus sisältää. Voi siitä tietysti itsekin lukea Raamatusta. Se joka tietää, kehen uskoo, on suojassa.  Kallion kirkon kohukokouksessa sanottiin, että ei pidä kuvitella olevansa täysin pahalta suojassa. Väärin. Vahvempaa suojausta ei ole.

Entä osaako saatana lukea ajatuksia?  Samassa tilaisuudessa sanottin, että paholainen tietää, millaisia ajatuksia kullakin oli mielessään kirkkoon tullessaan. Turha pelätä: ei osaa.  Vain Jumala on sydänten tutkija, ja samalla myös rakkaus. Ei siis mitään yhteyttä siihenkään höpsötykseen.

Tästä aiheesta on muuten kirjoittanut C.S. Lewis* dekkarimaisen kirjan Paholaisen kirjeopisto (The Screwtape Letters). Siinä pikkupiru opettelee harhaanjohtamisen taitoa, mutta kun se ei osaa lukea uhrinsa ajatuksia, kaikki ei käykään niin kuin tanssi. 

*Lewis oli brittiläinen kirjallisuuden tutkija ja professori. Ei siis kotoisin Narniasta.


.

Henkien erottaminen

Henkien erottamisen armolahja on erittäin vakava ja vastuullinen asia. Sellainen, jolla se on, ymmärtää kyllä, miten hänen on meneteltävä. Tämän lahjan kanssa eivät sovi yhteen sensaatiohakuisuus, kannattajien keräily eikä varsinkaan uhrien rahastus.

Muistelen Isä Guyta, joka oli Suomessa toimivan katolisen kirkon hyväksymä eksorkisti. Hän ei kerännyt ympärilleen kansanjoukkoja vaan toimi julkisuutta karttaen ja niitä armahtaen, jotka tarvitsivat hänen apuaan. Hänen olemuksestaan huokui läheinen Jumalan tuntemus. Hän rakasti Herraansa.

Kirjoista lukemalla ja ulkomaisia malleja jäljittelemällä voi keittää kokoon hömpötyksen, joka vaikuttaa henkien erottamiselta mutta joka ei sitä ole. En suosittele sellaisiin joukkoihin liittymistä, joissa on kysymys tällaisesta. On pelkkää puoskarointia "ajaa ulos demoneita" kaikesta mikä liikkuuu. Se ei ole henkien erottamisen armolahja.

Erilaisuus tai henkinen tai fyysinen sairaus eivät ole merkkejä demoneista. Sen sijaan ne sisältävät meille mahdollisuuden oppia sietämään erilaisuutta ja ihmisen heikkoutta. Joihinkin sairauksiin on myös hyviä lääkkeitä, toisiin ei ole. Mutta pahoja henkiä ei lääkkeistä tule ihmisiin!

Meidän kristittyjen kannattaa keskittyä Jumalan armoon Kristuksessa. On hyväksi hiljentyä Jumalan edessä ihan vanhanaikaiseen tapaan. Sillä tavoin ei haksahda kaikenlaisiin haihatuksiin. Jumala ei ole karkkiautomaatti. Kukaan ei saa häneltä haluamaansa pikaratkaisua kaikkeen, mikä hiertää.  

.

Päivän sitaatti

Jumalan antamaa älyä ja mielikuvitusta ei ole tarkoitettu virittämään ansoja eikä toteuttamaan kavalia juonia.

Varjon puolelta valoon astuminen on valinta. Hyvän puolelle on tietoisesti asetuttava, vaikka ympärillä oleva maailma manipuloi, himoitsee valtaa, kontrolloi ja tuhoaa. Voin itse päättää, lähdenkö rohkeuden ja kiitollisuuden vai pelkääjän ja katkeruuden tielle. 

Hyvät sanat ovat kuin siunaus, leipä joka lisääntyy, kun sitä jaetaan. Hyvyyden tarvitsee vain koskettaa, ja ihminen itkee. 

                                                                            Lahja Pyykönen
                                                                            Aamuhartaudessa 18.1 2013


.

Suloista joulunaikaa, ystäväni!

Olemme tottuneet muistamaan toisiamme ainakin jouluna, vaikka muulloin yhteydenpito on voinut jäädä vähemmälle. Kiitän kaikista saamistani joulutervehdyksistä ja iloitsen niistä jokaisesta yksitellen.  Muistan jokaista lähettäjää ja ajattelen hänestä hyviä ajatuksia. Saatan myös toivottaa hänelle mielessäni Jumalan siunausta.

Tänä vuonna en itse lähetä kortteja. Sen sijaan olen lähettänyt Kirkon Ulkomaanavun kautta vuohen jollekin kehitysmaassa asuvalle ihmiselle. Se olkoon yhteinen joulukortti jokaiselle teistä ystävistäni.  Täältä voit katsoa tarkemmin, mitä joulukorttimme saa aikaan.

Täyttäköön joulun lämpö kotisi ja ympäröiköön sinut ja läheisesi! Kaiken arjen keskelle, erilaisten uutisten yläpuolelle nousee joulun suuri uutinen:

Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.


.

Pala kerrallaan

Kyllä koko maailman voi valloittaa. 

Ihan helposti: pala kerrallaan.

.

Turhauttavan päivän ilta

Sano lempeitä sanoja läheisellesi, kun päivän tapahtumat näännyttävät häntä. Kosketa, katso rakastaen. Ole läsnä, älä vaadi nyt. Puhu hyvä taas olevaksi, tee pieniä tekoja, jotka tuottavat levollisuutta. Turhauttavan päivän iltana vähäkin on paljon.


.

The Golden Ball

Have you noticed how beautiful it is? It'll be full in a couple of days. Again and again I have to admire: how wonderfully it ever is made! Such beauty every month - isn't it something?  

     In every part of this globe of ours (heh, "ours" - indeed) people get good vibrations when looking at the big, golden ball in the sky.  I have heard also of bad vibrations - of  course it is possible some people get even those. The moon has such a power over our mind.

    I am so greatful for my home, where my eyes were opened to see the beauty of the creation. The moon is one of the things that were made for us earthlings to wonder and be happy for.

.

Toimittajan ammattitauti

Ei peräpukamat, vaikka niitäkin monilla on. Ei lyttyyn istuttu selkä, ei pahkuraiset hartiat eivätkä suohikohjut käsivarsissa. Ei viinakaan; ne ajat ovat olleet ja menneet. Ei toimittajilla ole nykyisin aikaa ryypätä ammatikseen, jos haluavat pitää työnsä. Tarkoitan tiedonjanoa, väistämätöntä tarvetta hahmottaa ympäristöä ja tapahtumia, että ymmärtää ajan menon. 

Jos asiat eivät yhdisty toisiinsa, toimittaja on eksyksissä, niin kuin voitte ymmärtää.  Jos en tiedä, miten Matti tai Maija liittyy rata-autoiluun tai sellonsoittoon, se on tarkistettava, että voin sijoittaa henkilön ihmiskartalle. Sitten sieluuni valahtaa rauha. Tai jos tapahtuma jää leijumaan ilmaan vailla mitään kontekstia, se ei irrota otettaan, ennen kuin asiatarkistus vapauttaa mielen kapasiteetin muihin tehtäviin.

    Jotkut koodaavat asiat, henkilöt ja tapahtumat lokeroihin. Jotkut taas luottavat muistiinsa ja intuitioonsa: tämän muistan, jos se joskus on tarpeen. Olen ollut huomaavinani, että toimittajan muisti on kuin kärpäspaperi: kyllä se tieto siellä on, kunhan aikansa nyppii möykkyjä irti.

Tapani oli työnohjaajani ensimmäisessä toimittajan paikassani. Häneltä opin tämän: toimittaja on kiinnostunut kaikesta. Toimittaja ei kiinnitä huomiotaan vain mullistaviin tapahtumiin ja näkyviin henkilöihin vaan myös pienempiin, joiden vaikutukset voivat olla kovinkin merkitsevät. Myös sellaisia asioita on hyvä seurata, joista ei aluksi tiedä mitään. Niistä voi kiinnostua,  tai ainakin saa tietoa, jota ei aiemmin tajunnut tarvitsevansa. Ja että kun löytää oman ammattiluonteensa, oppii valitsemaan omanlaisiaan tehtäviä. Ehkä profiloitumisen suhteen ollaan muutoksen edessä, en tiedä. Sen näemme aikanaan.

Mutta. Jos on kiinnostunut kaikesta, löytää aina vaihtoehtoja. Ei pysty hyytymään niille sijoilleen vaan näkee uusia teitä, jotka johtavat johonkin uuteen. Elämä on myös vivahteikkaampaa ja hauskempaa. Tiedonjano ei ole uteliaisuutta, pelkkää tiedon seulomista vain. Ihmiset ovat kyllä elämän suola, mutta heidän elämänsä spekulointi ei. Hyvä kun tämän omankin elämäni klaaraan. 

.

Suviseuroissa

Kävin parisen viikkoa sitten Suviseuroissa. Olen käynyt niissä ennenkin, jos ne sattuvat olemaan täällä etelässä. Minusta seuroissa on sellainen tunnelma kuin olisi taivaassa: koko lentokenttä ympäristöineen kuhisee uskonhenkisiä ihmisiä, aikuisia, lapsia ja vanhuksiakin. Lähes lukematon lauma ihmisiä joko istuu sanan kuulossa tai puuhailee arkisia puuhiaan.
   Joka paikkaan kuuluvat puheet ja laulut, ja ennen kaikkea joka puolella kaikuvat synninpäästösanat. Olen ajatellut, että sellaista voisi taivaassa olla. Että ihmisen teoista riippumatta Jumalan armo on voimassa, että siinä voi levätä ja saada voimansa siitä. 

Minua on aina pidetty hyvin Suviseuroissa, vaikka en kuulu lestadiolaiseen liikkeeseen. En voi sanoa pahaa sanaa siitä joukosta. Minua miellyttää se, että heidän periaatteensa ovat selvästi määritellyt. Niihin voi sitten joko yhtyä tai voi ajatella toisin. Olen kokenut siellä yhteyttä monien vieressä istuneiden kanssa, ja luotan hengellisiin hoksottimiini. On nimittäin sellaisiakin joukkoja, joissa mieleni on rauhaton. Sellaisiin yhteisöihin en enää haaskaa aikaa.

Yhdessä tilaisuudessa seurasin avioparia, joiden luona joukko lapsia piipahteli muita ihmisiä häiritsemättä asioitaan toimittamassa. Äiti kuunteli puhetta ja isä piti sylissään vähän toisella vuodella olevaa, nukkuvaa lasta. Väsymys näkyi isän kasvoilla, mutta hän ei näyttänyt kärsimättömältä eikä tympääntyneeltä, väsyneeltä vain. Tuli mieleen toinen isä, jonka sairas lapsi valitti unissaan. Tämä henkilö tokaisi: "Tuokin piru se tuossa vinkuu." Hänen isyytensä ei ulottunut genitaaleja pidemmälle. Lienee selvääkin selvempää, ettei hän ollut varsin uskonhenkinen.

Luojan kiitos, saan olla maallikko eikä minun tarvitse arvioida teologisia kysymyksiä. Käytöstä voin sen sijaan arvioida. Lestadiolaisissa kodeissa opetetaan lapsille käytöstapoja.  Hyvät tavat olisi pitänyt opettaa kotona myös muutamalle vierailevalle tähdelle, etteivät he olisi tulleet väärällä asenteella käyttämään puheenvuorojaan. Onneksi piispa Irja Askola tiesi, miten kutsuvieraana ollaan. Hän ei taaskaan tuottanut pettymystä.

Jäi taas paljon ajateltavaa näiden seurojen jälkeen.

.

There is always tomorrow

There is this story about life giving you lemons and you making lemonade of them.  Sometimes you get a chance to try this. There is always tomorrow - a new day with new possibilities. Let's see, how it works.


Kohtalon sormi on kuulemma keskisormi. Mutta kun sitä vastaan nostaa vaakasuoran sormen, eleistä muodostuu risti, elämän ja voiton merkki. Aina Voittajan puolella! Uusi päivä, uudet mahdollisuudet.


.

"See how time flies"

Olet nähnyt tämän pilapiirroksen: kuvan henkilö heittää herätyskellonsa ulos ikkunasta ja sanoo: "See how time flies." Puujalkavitsi, mutta pitää paikkansa minun kesässäni: herään aikaisin, menen (liian) aikaisin nukkumaan että jaksaisin herätä seuraavana aamuna aikaisin. Ja aika rientää.

Ehkä olen tullut sanoneeksi, että koskaan ei saa jämähtää.  Että aina pitää katsoa ympärilleen ja nähdä mahdollisuuksia ja uusia tilanteita, joita elämä tarjoaa. Niin olen taas tehnyt, ja siksi nousen anivarhain ja näen aamut uusin silmin. Ja niin kuin aina, uudet kuviot tuovat mukanaan hyviä, hauskoja, opettavaisia ja hullunkurisia tilanteita, mukavista ihmisistä puhumattakaan.

Joten nukkumaan nyt, rakkaat. Unihemmo kutsuu jo Höyhensaarille.

You have seen the cartoon, too.  There a man throws his alarm clock out of the window and says: "See how time flies." Not a very good and fresh joke but it combines with my life this summer: I wake up early, I go to bed (too) early to be able to wake up early next morning. And the time flies. 

As I use to say: it is never the best way to live to stay put and not to go ahead. If you look around you'll see new possibilities. Life will lead you quite new ways, strange ways. This has happened to me this summer, that's why I wake up very very early each morning. And as always, new situations bring good, funny  and enjoyable things and things to learn of - and specially nice people.

So now it's again time to for a lullaby, my dearest ones. Fortunately in Finland the Sandman is a kind old chap who leads us to his lovely Feather Islands.

.