Hyvää uutta vuotta!

Täällä meillä päin posahtelevat parhaillaan raketit ja erilaiset paukut. Nuoriso ei tuota pettymystä, mikä on hyvä. Olisi kamalaa, jos niistä tulisi keski-ikäisiä ennen aikojaan! Tällainen varhaismuori tekee lähtöä Senaatintorille juhlistamaan designvuoden alkamista. Eikä edes tarvitse turata niin paljon villahousuja ylle kuin viime talvena, joten kevyemmin vaihtuu vuosi.

Takavuosina, kun lapset  -- ja tulot -- olivat pieniä, minulla oli tapana leipoa pullaa uudenvuodenyönä. Ei se nyt ihan taika ollut, mutta läheltä liippasi. Se oli jonkinlainen merkki uskosta siihen, että myös tulevana vuonna riittää niin leipää kuin pullaakin vaikka muille jakaa. Kun kaikki talon lapset pyörivät pihalla raketteja ihailemassa ja  pullan tuoksu levisi rapussa, myös muiden lapset kuin omat kävivät hakemassa pullaa meiltä. Eikä loppunut kesken.

En viitsi ketään vaivata katsauksella kuluneeseen vuoteeni. Paljon hyvää tapahtui, samoin jotain inhottavaa. Eli aika normaali vuosi siis. Ihmissuhteissa tapahtui ehkä eniten, ja pääasiassa hyvää. Yhä enemmän iloitsen rakkaista ihmisistä, joita olen kohdannut.  Muutamia turhia tuttavia karsin pois joulukorttilistalta, ja se oli vapauttavaa.  On hyvä unohtaa se, mikä edustaa menneisyyden synkkää painolastia elämässä, ja suuntautua tulevaa kohti. 

Nyt toivotan sinulle oikein siunattua ja kaikkea hyvää sisältävää vuotta 2012! Iloitse kainostelematta siitä hyvästä mitä kohtaat ja puske läpi vaikeakulkuisestakin maastosta. Elämä on annettu elettäväksi, elä siis ja rakasta, ja anna hyvien ominaisuuksiesi kasvaa ja voittaa.


.

Valon paluu

Kesällä nautin lehtipuiden viileästä varjosta. Varsinkin viime kesän helteillä. Sitten puut luopuivat lehdistään. Ankeaa, joku sanoi. Minusta ei. Näin jäi valolle tilaa tulla.

Minä pidän syksystä, sen kirpeistä ja kuulaista päivistä, jolloin valo taas virtaa vapaasti paljaiden puiden lomasta. Pidän myös tuulista, jotka riipivät loputkin lehdet puista ja antavat silmuille tilaa. Haluan muistaa, että ensi kesän lehdet ovat jo silmuina odottamassa.

Pidän myös talvesta, sinisestä hämärästä, jopa mustasta maasta, joka sekin odottaa. Se kätkee syliinsä tulevan kesän vihreyden, se sisältää lupauksen. Talvimyrskyissä muistan, että ihmisiä tässä vain ollaan ja ettei se mitään, että luonnonvoimat ovat vahvemmat. Ainahan ne ovat olleet. Kannattaa kuitenkin hakeutua suojaan, kunnes pahin on ohi.

Nyt alkaa taas valon paluu. Päivä pitenee, vaikka kukonaskelen verran mutta pitenee. Avaa valolle mielesi sisimmät komerot, päästä niistä synkät ajatukset häipymään myrskytuulen mukaan. Valo tuo tullessaan uusia, valoisia ajatuksia. Ne kantavat taas huomiseen.



.

Silmälihakset maitohapoilla

Lukeminen on kivaa. Se on myös hyvä harrastus ja sivistävää. Varsinkin jouluna pitää olla aikaa lukea, siksi tärkein lahja on joulukirja.

Nyt on minun jouluni vaarassa. Silmälihakset ovat paljosta lukemisesta maitohapoilla (Vantaalla on todella hyvä kirjasto, nähkääs). Ovat ne, ettekö usko?  Jos kulmakarvojen alle muodostuu kipeitä pahkuroita, se on alkua. Sen jälkeen kaikki silmiä ympäröivät lihakset ovat paukamilla, enkä edes uskalla ajatella, mikä on seuraava vaihe.

Tänään luin vain Hesarin ja senkin hotkaisemalla. Pidän lukemispaastoa pari päivää, niin voin sitten uppoutua lahjakirjaani, kunhan Pukki sen tuo. Kuulemma tuo, siis kirjan. Saisi tuoda myös konjakkia ja maasdammeria, mutta epäilen ettei se tuo niitä.  Kahvipuolen olen itse varmistanut, joten eipä tässä hätää.

Toivotan kaikille hyviä lukuhetkiä. Jos silmät eivät enää käänny päässä vaivattomasti, hierotte kevyesti pahkurat auki ja suuntaatte katseenne välillä kaukaisuuteen, vaikka ensi kevääseen. Turvotuksen laskemiseen voi jokainen itse keksiä keinot. Lisäksi pidätte huolen, että huoneen valaistus on riittävä.
- Ai luette sängyssä, vai? No, sitten otsalamppua kehiin, Biltemasta kuulemma saa laadukkaita.  Aina löytyy luova vaihtoehto.

Lukemisiin!


.

Tupakkarulla

Tuu tuu tupakkarulla on kansainvälistä valuuttaa. Hyräilin sitä Chicagon lentokentän uuvuttavan pitkässä jonossa valloittavalle parivuotiaalle, jonka vanhempien puhuma kieli jäi minulta hämärän peittoon. Hyvin tepsi tupakkarulla, ja myös meidän äitien kommunikaatio toimi hyvin kielimuurin yli. Samanlaista naisheimon yhteyttä olen kokenut muuallakin. Meidät on nähkääs luotu naisiksi ja sitten jotkut toiset miehiksi.

Eilisiltana osallistuin työssään menehtyneiden palomiesten ja -naisten muistotilaisuuteen. Pimeää puistoa ympäröivät paloautot vilkut päällä, ja tikasautojen tikkaiden väliin pingotettu valtava tähtilippu liehui vaikuttavasti. Pilvenrepaleiden välistä kumotti melkein täysi kuu. Kaikkein muistettavien nimet luettiin, reverend ja joku palomiesten edustaja pitivät puheen, ja viimeisen työvuoron päättymisen merkiksi kilautettiin kaunisäänistä kelloa.
Näitä en muista nähneeni Suomessa. Ajatellaankohan meillä edelleen, että työn sankarin pitääkin kuolla työnsä ääreen? Ettei yksilö ole merkitsevä, vaan vain kokonaisuus merkitsee? Tämä on lempiaiheeni, mutta kysyn taas: kuinka monta sukupolvea pitää syntyä, ennen kuin kuuskytlukua aletaan kyseenalaistaa? 

Jos kahvi on hyvää, maassa on kaikki hyvin. Täkäläistä kahvia ei voi moittia, päin vastoin. Eikä voi moittia muffinejakaan. Tai muutakaan muonapuolta. Ei täällä ainakaan ravinnon puutteessa pääse heikentymään. Juurikin päinvastoin.


.

Matematiikkaa ja muuta suhteellista

Matematiikka on varsin epätäsmällinen tieteenala.

Vai voitteko väittää, että 1 + 1 on aina yhtä paljon kaksi? Että siis yksi lanttu ja yksi vadelma on yhtä paljon kaksi kuin yksi kauhakuormaaja ja yksi rypäleterttu? Älkää yrittäkö, ei tietenkään ole!  Kyseisten kapineiden massa, toukkaisuus, ruosteisuus ja rähjäisyys vielä joko lisäävät arvoa tai vähentävät sitä.  Näkökulmastakin se riippuu. Linnun ja ihmisen arviot ovat varmasti erilaiset.

Tai aikayksiköt sitten: onko yksi tunti + jokin toinen tunti muka yhtä paljon kuin jotkin toiset tunnit, vaikka peräkkäiset? Ai että kellosta sen näkee? Miten niin? Miten sen muka näkisi kellosta? Kellohan vain tikittää niin kuin se on säädetty tikkaamaan. Vähän kun ruuvia kiristää, niin jopa rientää aika! Aika nyt ainakaan ei ole vakio, siitä en edes neuvottele.

Siirtyminen hitaista/nopeista lomapäivistä ryhdikkääseen talvirutiinin on aika mukava juttu.  Yksi hanke tukee toista. Ehkä jopa pesetän auton, kun oikein ryhdikkääksi rupean.


.

Ukkojen aika *

Kuubassa on vietetty suurta kansallista festaria, Fidel Castron 85-vuotissyntymäpäivää.  80-vuotias veli johtaa nyt maata ison veljen valvovan silmän alla. Sitkeä vanhus tämä Fidel,  ei voi kuin ihmetellä.
Italiassa pelimies Silvio, 75 v,  parantaa kuin mikäsenytolikaan juoksuaan, tykkää tytöistä ja tytöt hänestä. Siinäkin riittää ihmettelemistä, mitä kaikkea siellä päin maailmaa siedetään.
Tällä vajavaisella naisen logiikalla yhdistän nämä meidän omiin, suomalaisiin kuvioihimme.  Merkillinen tällainen dinosaurusilmiö, että äkkiä unohtuu, mitä taannoin ymmärsi ymmärtäessään. Miksei riitä se, että kerrankin meillä olisi kokenut poliitikko nuorempien mentorina? Miksei se arvostettu viisaan osa kiinnosta? Vai vainko minä tätä ihmettelen?

Mikä näitä ukkoja vaivaa? Miksi täytyy asettua tukkimaan tietä nuoremmilta? Jos jo suuren tyylin tiedotustilaisuudessa heikoimmat torkahtivat tuoliinsa, eikö kukaan uskalla sanoa, että hellitä jo, old man? Maailman on pysyttävä pystyssä  - ja pysyy se - vaikka nuoremmat siirtyisivät kantamaan vastuun. Kun meillä on jo maassa sellainen sukupolvi, joka ei kysyttäessä muista, kuka se sellainen Kekkonen oli  (Joku urheilja? Ai UKK - useimmin kysytyt kysymykset, vai?), näiden ihmisten yhteiskuntaa ei voi johtaa niin kuin Kekkosen ja Breznevin aikana. Ei pahalla, mutta see how time flies. 

Minä fanitan Willie Nelsonia, 78 v.  Hänkin on tykännyt tytöistä ja elänyt myös monin tavoin vallattomasti, mutta hän ei ole estänyt muita pääsemästä omalla urallaan eteenpäin. Häntä kuuntelee mielellään. Rohkaisen kaikkia kuuntelemaan ja oivaltamaan.


* Pyynnöstä tarkennan:  termi viittaa körttiläisyyden historiaan.  k*g


.

Junttikapina

Minä mitään politiikasta ymmärrä, mutta en voi olla huomaamatta.  Isossa Britanniassa kansan turhautuneisuus ja monen sukupolven ajan jatkunut ihmisten väheksyntä pulpahti pintaan tekoina. Ja luokkayhteiskunnan valtaapitävät jyrisevät ja uhkaavat rangaistuksilla.  Se varmasti muuttaakin köyhien ja syrjäytettyjen elämän, vai mitä? Ai niin, ei se ole tavoitteenakaan. Sori. 

Meillä Suomessa on uskottu vielä demokraattisen tapaan ilmaista mielipiteensä. Kansa äänesti niin kuin äänesti, mutta menikö viesti perille? Ehei, huono kansa, pitäisi vaihtaa.  Entisen duunaripuolueen entinen johtohahmo dissaili äänestäjiä ja nimitti vaaleja junttikapinaksi.  Nyt saatamme saada hänestä samaisen puolueen presidenttiehdokkaan.  Junttien ääniä hän ei ilmeisesti tarvitse, joten onnea vain kampanjaan!

Näin kuusikymppisen näkökulmasta uskallan sanoa, että kyllä seitsemänkymppinen on jo vanha mies aloittamaan presidenttiyttä. Ajan ja asioiden tempo on nykymaailman aikaan niin kiivas, että kaiken tapahtuvan hallitseminen vaatii notkeutta, ajan hermolla pysymistä  ja uusiutuvia, tuoreita ajatuksia. Tänä aikana ei enää riitä, että jyrähtelee ja murahtelee. Sillä tavalla ei nykypolvea enää pelotella ja hallita tai saada vakuuttuneeksi mistään - eikä vanhempaakaan väkeä eli niitä, jotka äänestävät joka vaaleissa.



.

Mätäkuun juttu

Mätäkuun aatto. Yle päästi ensimmäisen mätäkuun jutun liikkeelle. Kas, onhan Kreikkaa autettava, samoin Portugalia, Irlantia, Italiaa, Espanjaa ja kaikkia mahdollisia, jotka nyt apua tarvitsevat. Vastuu lankeaa suomalaisen veronmaksajan hartioille. Suomalainen on tottunut puremaan hammasta ja panemaan leipään puolet petäjäistä. 

Siispä kaikki pulloja keräämään! Iloista pullonkerääjää verottaja rakastaa. Ymmärtääkseni veroilmoitukseen tulee oma sarake pullotuloja varten. Sormenjälki- ja DNA-testien jälkeen tiedetään, mitkä pullot kerääjä on itse tyhjentänyt, mitkä taas kerännyt muiden jäljiltä ja saanut tuloa.  Pienistä puroista kasvaa suuri virta, niin kuin olemme nähneet kadunkulmissa ja porttikäytävien suulla. Loro loro, ja virta kasvaa. Eikä sillä ole mitään tekemistä peukalon mitan kanssa.

Tämän riemukkaampaa mätäkuun juttua en ole nähnyt sen jälkeen, kun vorssalainen lehti ilmoitti Naton taisteluharjoituksista Torronsuolla.


.

Päivän tarkennus

Kiitos myötätunnosta :))  mutta ei, kyse ei ole kuraan kompastuneesta romanssista vaan ihmisten muuttumisesta pöyristyttävään suuntaan.

Kaikki me vanhenemme, päivä päivältä. Se ominaisuus saadaan syntymässä. Siihen voi kuitenkin itse vaikuttaa, miten vanhenee.

Kerronko pari esimerkkiä? No ei se mitään, kerron kuitenkin. Minulla oli kaksi vanhaa tätiä,  jotka elivät pitkän, laadukkaan ja sisällyksekkään elämän. He olivat siunaukseksi kaikille, jotka olivat heidän elämänpiirissään.  Sota oli vienyt heiltä sulhaset, joten he elivät sinkkuina.  Mutta jos joku erehtyi rouvittelemaan heitä, he korjasivat: "Myö ollaan vanhojapiikoja." Ja nauroivat päälle.  Laadukkaaksi heidän elämänsä teki se, että heidän arvonsa olivat kohdallaan. He tiesivät, että jokainen voi itse vaikuttaa siihen, millainen elämästä tulee. 

Toisen esimerkkini ihmiset ovat suunnilleen minun ikäluokkaani, naisia nämäkin, jotkut vanhojapiikoja, jotkut naimisissa. Heiltä on elämisen taito hukassa.  Jotkut elävät lastensa kautta ja hakevat kompensaatiota omiin lapsuudentraumoihinsa näiden elämästä.  Toisille on ainoa ilo puhua pahaa muista, kenestä tahansa, kaikista ja kaikesta. He vertaavat koko maailmaa itseensä koko maailman tappioksi. 

Kolmannen esimerkin voisin kertoa niistä, jotka ajavat ulos perkeleitä kaikista muista paitsi itsestään, mutta se on niin pimeää touhua, että teiltä menisi unet, rakkaat lukijani.  Annetaan heidän melskata. Taivaan portille ei ole vielä portsareita valittu.


.

Päivän sitaatti

"Hän ei ollut ikinä uskonut että niin paljon pahaa tahtoa saattoi keskittyä yhteen ja samaan paikkaan."

                                                    Rose Alice Munron teoksessa Kerjäläistyttö

Joskus elämä suo tilaisuuden nähdä ja kokea tämä omakohtaisesti. Silloin viimeistään vapautuu valitsemaan seuransa ja lakkaa kuluttamasta kallisarvoista elämäänsä turhiin tuttaviin. Sen kummemmin asiaa analysoimatta toivotan: Hyvää matkaa poispäin! Eiköhän tämä ollut tässä.

Tällaisten tapaamisten jälkeen rakastaa entistä enemmän niitä ihmisiä, joiden läheisyydessä on hyvä olla. Sellaisiakin nimittäin on.


.

Virkistymistä

Lumpeet kukkivat pikku järven poukamissa ja järveä ympäröivät suuret koivut kahisivat tuulessa.  Kuinka kaunista ja virkistävää Suomen luonnossa voikaan olla!  Mieli tyhjentyi,  ja uudet, virkistävät ajatukset työnsivät ikävät muistot ja tapahtumat yli reunan. Sinne ne hukkuivat laineiden liplatukseen.
Vesi vilvoitti suloisesti. Pian taas uudelleen!


.

Ruma sana niin kuin se on

Kurri. Se läpikuultava litku, jota myydään ns. rasvattomana maitona. Kurri mikä kurri.  Länsisuomalaisen sikatilallisen mukaan kurri on vanha sianlihotuskonsti. Kun sika saa reilusti kurria, niin jopa sille maistuu hiilariruoka, ja läskiä tulee samaan tahtiin.

Ajatelkaa, Suomen nykypolvi ei enää tunne koko sanaa! Niin sitä kieltä köyhdytetään ja lisätään tarkoituksemukaisempia termejä.  Mielikuvilla kun pelataan,  sääliä ei tunneta.  Ketju on selvä ihan arkipäivän tasolla: ensin kurria, sitten paljon hiilareita, sitten suonet tukkoon. - Jos ette tiedä, niin hiilihydraatit ne suonet tukkivat ennen muuta.  -  Lisää diabetesta.  Lisää limppua, pastaa ja perunaa ja sitten kunnon tujaus insuliinia. Nam nam, lisää kurria, ihanhan tässä nälkä tulee. 

Suomi on yhden profeetan maa, olkoon kyse sitten ravinnon rasvoista tai mistä tahansa. Muita tutkimuksia ei olekaan kuin se yksi, jonka jälkeen tuli vedenpaisumus.

Ja lääketeollisuus kiittää. 


.

Aika hyvä mieli

Tänä vuonna juhannus ei ole tuntunut niin ahdistavan pitkäveteiseltä kuin vuosi sitten.  Jotain sellaista positiivista on  tapahtunut, jolla selviän yli tämän erämaan.  Ursulan kokolla kävin tapani mukaan, siinä tärkeimmät nykyperinteeni. Juhannustaiat jäivät taas tekemättä.

Olen päättämässä juhannukseen erästä pitkää päivittäisprojektia ja siirtämässä sitä viikoittaisiin, ellei toisin ilmoiteta. Se on ollut hyvä, tahtotilaa ja uskollisuutta testaava hanke, jonka aikana olen oppinut paljon myös itsestäni.  Nyt on alkamassa toinen projekti, joka kestää suunnilleen elokuun loppuun, jolloin tarkistan tilanteen. Muitakin kiinnostavia hankkeita on meneillään, joista yksi liittyy erään möhkälöityneen kielioppikysymyksen pilkkomiseen palasiksi.  Elämäni ei millään muotoa polje paikallaan.

Ai niin, olen oppinut ennustamaan kahvinporoista! Nimittäin: jos kahvinkeittimestä kuuluu vain korinaa eikä kahvia ala tippua pannuun, keittimeen pitää lisätä vielä vettä. Kun lisää veden, seinille lentelevistä kahvinporoista voi ennustaa tulevaisuutensa: tulee saamaan hemmetin laihaa kahvia.


.

Luomakunnan sunnuntai

En edes yritä hurskastella: olen aika huono kirkossakävijä. Elämässä on nyt niin paljon elementtejä, että aina ei tokene kirkkoon sunnuntaina. Mutta sain siitä jo synninpäästön. Eikä minusta tämän kummempaa tule, siihen on tyydyttävä. Kaikkien.
Tänään sain kuitenkin luut liikkeelle ja pääsin nauttimaan luomakunnan sunnuntaista luonnon keskellä.  Kesäinen uimapaikka näyttäytyi eri valossa, kun kolea tuuli pyyhki yli koolle tulleen seurakunnan, ja me nostimme kauluksia pystyyn. Silti ei yhtään harmittanut, korkeintaan muistelimme haikeina sitä paksumpaa takkia, joka jäi ottamatta mukaan.

Kahvi sitten lämmitti sitäkin paremmin. Suurin osa pakkautui kahvion lämpimään, mutta meitäkin oli kohtuullinen joukko, jotka hörpimme kahvia omasta termoksesta ja kuuntelimme luonnon ääniä. Tuuli kahisutti puiden lehtiä ja mustarastaat liversivät puissa. Pikku järven vesi kimalteli ja muistutti kesästä. Vielä ei tehnyt mieli mennä uimaan.

Oli ilo palata lämpimään kotiin, vetää villasukat jalkaan ja antaa luonnon rauhoittavan vaikutuksen levätä mielen päällä.


.

Ilo pois, että syvän märkänis

Ei se sitten olekaan uskovaisten vika. Yleensä sanotaan, että uskovaiset pilaavat kaikilta ilon, sillä ellei puheena oleva asia ole rikollista tai lihottavaa, niin sitten se on syntiä. Nyt se oletus on osoitettu vääräksi. 

Syynähän onkin suomalainen nurjamielisyys, arvonkieltäminen ja toisten vähättely. Ensin mollataan joka vuosi jääkiekkojoukkuetta, että eivät ne kompurat saa mitään aikaan  kaukalossa, ja sitten kun joukkue onnistuu, alkaa sataa roinaa joka tuutista. Kukkahattutäti on hyvin, hyvin vihainen: väärin voitettu, väärin juhlittu, väärin väärin. 

Olisi helppo selvittää, miten paljon työtä ja kurinalaisuutta urheilijalta vaaditaan, että hän yltää huippusuorituksiin. Tai joukkuehenkeä. Tai luovuutta ja leikkimieltäkin, josta nähtiin hyviä esimerkkejä näiden otteluiden aikana.  Ei sinne kaukaloon mennä suoraan kotisohvalta. Tämä puoli ei kiinnosta kukkiksia tippaakaan. Ilmeisesti ajatus on, että olisin minäkin kultamitalin voittanut, jos minä olisin ollut pelaamassa. Usko pois: et olisi jaksanut edes yksiä treenejä vetää läkähtymättä.

Lisäksi voitto pantiin heti palvelemaan propagandaa: Leijonat, vastustakaa rasismia, kannattakaa meidän puoluettamme ja vastustakaa noita toisia, täyttäkää heti paikalla meidän ihanteemme siveästä ja raittiista elämätavasta, kun me itse emme sihen pysty. Paheksuntaa on ilmassa niin, että sitä voisi veitsellä leikata: hyi teitä, tehän olette niin kuin me! 

Ilon sammuttaminen on väärin. Siinä teille se synti on. Ja siihen syyllistyivät nyt juuri ne, joiden ainoa ideologia on ehdoton paremmuus. Kannattaisikohan katsoa peiliin, jos sattuu kotona sellainen olemaan. Sieltä killittää vastaan sellainen tiukkapipo ettei mistään.


.

Tukipaketti

Kaverin kanssa tässä vähän mietittiin. Niin että saataisko mekin sellanen tukipaketti? Kun nääs kaikki viisi luottokorttia on käytetty tappiin saakka eikä pikavippejäkään enää irtoa oikein mistään.  On meillä tietysti ne vaarin maatilan myynnistä saadut rahat sijoitettuina, mutta ne pitää säästää pahan päivän varalle. Ei niihin viittisi millään nyt ruveta kajoamaan. Ei tässä mitään syömäköyhiä olla.

Ai vastuuta, vai? Juuei, kyllä me kannetaan vastuuta ittestämme ja maailmantaloudesta myös, tietty. Veroissahan ne otetaan. Ei siinä meiltä mitään kysytä, vaikka miten päin oltais äänestetty ns. suomalaisessa demokratiassa.
Eikö nää vastuut nykyisin näin mene, että tukipaketilla homma hoituu? Voisi sitten vaarikin maata nurmen alla rauhassa eikä sen tarttisi käännellä kylkeä niin että joriinin juuret pöllyävät.

Ja jos saisi sitten fyrkat ihan puhtaana käteen. Pankkeihin me ei enää oikein luoteta, eikä ne meihin, ei sen puoleen.


.

Päivän hengähdyshetki

Koko helteisen päivän toimitin asioita ympäri kaupunkia. Aamulla lähtiessäni en voinut kuvitellakaan, että säästä tulisi niin sietämättömän kuuma -- siis varusteisiin nähden. Normaalit vaatteet tuntuivat päällä pilkkihaalarilta.

Mutta iltapäivällä istuin maailman toiseksi kauneimmassa paikassa,  ihailin kimmeltävää merta ja annoin auringon ja tuulenhengen viedä ankeudet pois. Eikä tarjoilussa tai seurassakaan ollut moittimista. lllansuussa helle oli hellittänyt niin, että kotiin sieti jo ajella. Mielessä oli monia mukavia ajatuksia. 


.

Vox populi, vox dei

Kun poliitikot vieraantuvat populasta ja juuttuvat jauhamaan jargonia, vaaleissa tavataan. Pelkät nahkurin orret ja sokeat Reetat eivät riitä tavoittamaan äänestäjiä, kaiken puheen pitää olla ymmärrettävää.

Kuuntelin erään ministerin haastattelua tv:stä. Hienoja lauseita, korrektia kieltä -- ja meni varmasti yli tavallisen populan kielenkäyttö- ja kiinnostustason. Näin vieraannutetaan popula, herrat ministerit. Enää ei kuitenkaan eletä sitä aikaa, jolloin korealla kielellä ja sivistyssanoilla tehdään pelottava vaikutus raakaan rahvaaseen. Kai te nyt viimein  huomasitte tämän?

Kansan kärttyisä käsi rankaisee jargonin jauhajia. Nielkää tämä vaalitulos, epäpopulaarisuuttanne korostavat kansan edustajat,  ja opetelkaa puhumaan suomea.
Kuka teistä vitsailikaan, että kansa on tyhmä, joten kansa on vaihdettava? Ja nyt ne penteleet tekivät teille tämän. *wirn*


.

Mikä saa naisen...

...kuuntelemaan autoradiosta moottoritiellä Hifkin ja Bluesin ottelua, vaikka hän ei ymmärrä pelistä mitään, ei varsinkaan näkemättä kuvaa?
...hihkumaan maalia niin että auton seinät pullistuvat, vaikka hän ei ole varma, kumpi joukkue maalin sai, koska hän ei tunnista montaakaan pelaajaa nimestä eikä osaa sijoittaa heitä mielessään kumpaankaan joukkueeseen?
...tuulettamaan Hifkin voittoa liikennevaloissa, kun se kerran voitti?

Se on se Antsa. Hänen vuolaasti sujuvasta pulinastaan syntyy näytelmä, jonka nainen näkee sielunsa silmin, vaikka  fyysiset silmät seuraavat liikennettä.  Hyvässä seurassa matka sujuu naiselta kuin huomaamatta.


.

Yks hailee nakki

Ei tämä enää mikään Kristuksen kirkko ole. Tämä on kuppikuntien tappelukenttä, jossa toisaalla on ukkojen aika, toisaalla akkojen. Ja kaikki ovat oikeassa, pelaavat retoriikan keinoin toisiaan vastaan ja lyövät toisiaan. Ja lampaat nääntyvät, kun paimenilla on parempaa tekemistä.

Ei tämä mikään moniääninen kirkko ole.  Tämä on samaan ulvontaan pakottava porukka, jossa yksi ulina vain on sallittua, milloin mikäkin. Tänään yksi, ensi vuonna jokin toinen. Kuitenkin on aika vähän sellaisia asioita, joista kristityn on välttämättä oltava jotain mieltä, ja ne kaikki liittyvät ihmisen ja hänen Herransa väliseen suhteeseen.  Niistä ei ole viime aikoina juuri joudettu suuta pieksämään.

Alan väsyä tähän ja kyllästyä. Olen kasvanut sellaisessa kodissa, jossa rohkaistiin muodostamaan itse mielipiteensä. Jos kerran ihan tavallinen seurakuntalainen on kirkolleni yks hailee nakki - miinus verot -  mitähän minun pitäisi siitä päätellä?


.

Hurskasta liirumlaarumia

Kun kymmenet tai jopa sadat tuhannet ihmiset ovat menettäneet omaisensa, kaiken omaisuutensa ja koko tulevaisuutensa, silloin ei ole oikea hetki hurskastella. Kun koko kansakunta on surun ja tyrmistyksen vallassa eikä kukaan osaa edes yrittää arvioida, miten tämä katastrofi  vaikuttaa maailman tilanteeseen, voisi ensin ihmetellä hiljaa. Voisi pitää turpansa nutturalla edes tämän kerran.

Hurskaat pikku tunnelmapalat  eivät nyt ole paikallaan. Onko se sanottava: ei ole sopivaa markkinoida omaa osaamistaan suloisten latteuksien latelijana. Ei nyt. Voisi sen sijaan vaikka kuvitella itsensä myllertävän veden armoille taistelemaan hengestään, kunnes veden mukaansa riuhtaisema kontti osuu ja vie puoli päätä mennessään.

Hurskastelulla ei ole mitään tekemistä kristinuskon ja Jumalaan uskomisen kanssa. Pakanuutta se on, silkkaa ja puhdasta.


.
 

Muutoksien aika

Maailman muoto on muuttumassa.  Mannerlaatat siirtyilevät ja repivät ihmistekoisen pieniksi paloiksi kevyesti kuin paperin. Lempeä vesi näyttää voimansa ja siirtää tieltään mitä tahtoo. Tuuli huokailee syvempään ja puhaltaa talomme kumoon.

Näitä uutisia voi katsoa vain  henkeä pidätellen ja surullisena. Mutta syyllistymään en suostu. Jotenkin on päässyt syntymään sellainen kuvitelma, että maailma ja elämä taipuu meidän tahtoomme. Ei se taivu. Ihminen ei voi luonnonvoimille mitään.

On ihan ok. suostua olemaan osa luomakuntaa.



.

Päivän sitaatti

"Länsimaissa naisten asemaa ei voi kahdehtia, sillä heidät on jätetty koteihinsa kohtaamaan vaikea kohtalonsa, rekka-autot ja junat."
                                         

                                                                                   M. Gaddafi


.

Päivän teepussiaforismi

"Jos auttaa toista avaamaan nuppunsa, on melkein kuin kukkisi itse."

                                                                                 M. P.

No, periaatteessa kyllä,  melkein.

Päivän sitaatti

"On ilmeistä, että leksikkoa ja kielioppia ei koskaan voi tarkastella toisistaan irrallaan. Leksikaalinen kuvaus joutuu tekemään runsaasti oletuksia siitä, miten ilmiöiden kieliopillinen kuvaus suoritetaan. Keskeinen teoreettinen kysymys on itse asiassa, miten työnjako leksikon ja kieliopin välillä tulisi suorittaa: mitkä ilmiöt kuvataan leksikossa, mitkä kieliopissa?"

                                                                     Fred Karlsson: Yleinen kielitiede

.

Päivän koululaisvitsi

Tuttavan tiipero testasi tietojani:
- Hei Päivi, tiijätkö sinä, miksi jääkarhut ei syö pingviinejä?
Arvailin, että varmaan siksi, kun pingviinit ovat niin liikuttavia. Ja että kun Pingukin on pingviini.  Ja niin päin poispäin.
- Ei kun siks, että jääkarhut asuu pohjoisnavalla ja pingviinit etelänavalla.
No niin tietysti. :)


.

Tasa-arvoistava Tuote

Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta taas, päivää. Meillä seurataan aikaa. Tunnistamme trendit. Nyt teitä kiinnostaa  tasa-arvo, ja meillä on nyt tarjolla tasa-arvoistava Tuote: kastraatio! *nauhoitettuja suosionosoituksia*

Naiset, tutustukaa Tuotteeseemme! Olemme tiedostaneet tasa-arvopyrkimyksenne. Luottakaa meihin!  Miksi tyytyisitte kantamaan yksin vastuun kastraatiotilastoista? Patistakaa lähipiirinne miehet asiakkaiksi meille, me hoidamme tasa-arvokysymyksenne näppärästi.  Nips!

Parhaat kastraattisopraanomme markkinoivat Tuotetta parhaillaan. Kuunnelkaa heitä! Lumoutukaa heidän äänestään! Juopukaa vallasta! Teillä on Oikeus tasa-arvoon.

Naiset, tämä Tuote on teille!


.

Enkeleitä maantiellä

Joku on kuulemma kokenut maantiellä enkelinäyn. En käy myötäilemään enkä kiistämään, koska en ollut paikalla. En edes saanut asiaa koskevaa tekstiviestiä, joita on sinkoillut puoleen ja toiseen. En kuulu sellaiseen ystäväpiiriin, jossa niitä on lähetelty. Kuulin tapauksesta vasta äskettäin.

Minä en ole koskaan nähnyt enkeleitä. En yhtäkään. En ole tosin suuremmin kaipaillutkaan sellaista. Ei ole tullut mieleeni, että se olisi tarpeen. Olen aika arkipäiväinen ihminen.
Raamatun mukaan enkeleitä on. Siltikään en osaa kaivata enkelinäkyjä. Näyt ja ilmestykset eivät tuo mitään lisää siihen, mitä Isossa kirjassa on sanottu Jumalan ja ihmisten välisestä suhteesta.

Jotkut ovat hätääntyneet kuultuaan tästä näystä. Se on turhaa. Jos tuntuu siltä, että suhteet ns. Yläkerran äijän kanssa eivät ole kunnossa, ne voi hoitaa kuntoon. Siinä se. Kaikki kompuroinnit, tahalliset ja tahattomat, hirveimmätkin saa anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" sanovat jotkut, "Kristuksen, Vapahtajan tähden" sanovat toiset. No, joka tapauksessa, you get the point, sanotaan vantaalaisella meänkielellä.


.

Nännit kuin Nortin natsat

Ihan kateeksi käy. Kenellä naisella olisi sellaiset bosat kuin Tom of Finlandin piirrosten miehillä? Ei kellään!

En ole vielä päättänyt, menenkö katsomaan näyttelyn vai en. En ole juurikaan kiinnnostunut homoeroottisista fantasiapiirroksista, en edes heteroversioista, mikäli niitä jossain on näytteillä. Mietin vielä sitä, haluanko täyttää mieleni rekisterin tällaisella kuvastolla vai varaanko sen jollekin muulle. Garbage in - garbage out on osoittautunut paikkansa pitäväksi teoriaksi. Jos kaksi lippispäistä karjua kourii kuvassa toisiaan, se ei viihdytä minua. Eikä kiihdytä.

Jotkut ovat kuulemma vieneet pikkulapsia katsomaan piirroksia ja nostaneet sitten metelin kuvien sopimattomuudesta lasten silmille. Eikö näyttelystä ole muka ollut ennakkotietoa saatavilla? Minun ymmärtääkseni on ollut. Pitää tietää, mihin menee. Vanhemmat ovat aina vastuussa siitä, mitä lapsilleen näyttävät. Siitä ei voi siirtää vastuuta edes Jurvan kuntaan.

Mutta Nortin natsoihin palatakseni: on se niin väärin.


.

Päivän sitaatti

Lainaus Suomen Kuvalehdestä:

"Kolesteroli ei ole hyvä (HDL) tai paha (LDL), vaan se on elämälle välttämätön, eikä sen synteesiin voi puuttua statiineilla ilman haittavaikutuksia. Kolesteroli on osa kaikkien solukalvojen rakennetta. Se on lähtöaineena D-vitamiinin ja sukupuoli- ja lisämunuaishormonien valmistuksessa.
Statiinien haittoja on todennäköisesti aliarvioitu, koska niiden esiintyminen on osoittautunut myöhemmin aluksi todettua suuremmaksi. Haittavaikutuksia ovat diabetes, lihasheikkous tai lihastuho, keskushermostovaikutukset, haimatulehdus ja hormonien vajaatuotto jne."

Koko artikkeli täällä.

Artikkelin kirjoittajat ovat
Pentti Tuohimaa
Matti Järvilehto 
Tuohimaa on anatomian emeritusprofessori
Järvilehto on fysiologian emeritusprofessori


.

Kustannustehokasta

Ehkä on jo kysymys rodunjalostuksesta? 

Näinkö se menee: leväperäiset ihmiset, jotka eivät älyä käyttää ehkäisyä, naiskentelevat kännissä ja ties kenen kanssa tai muuten vain eivät ymmärrä, milloin me oletamme heidän hankkiutuvan raskaaksi -- heidän sikiönsä eivät ole tervetulleita meidän yhteiskuntaamme?  Siis tähän jälkikristilliseen yhteiskuntaan, jossa ihmisen arvo voidaan laskea --  ja lasketaan -- rahassa.

Ihmiset tehkööt aborttinsa itse  kustannustehokkaasti kotonaan. Siinä ei tarvita henkilökuntaa eikä toimenpidehuoneita. Alempaa kastia on jo muutenkin liikaa, ja meidän on kannettava heistä aiheutuva taloudellinen taakka. Joten pillerit jakoon ja sikiöt viemäristä alas. Ihminen on vain tuotantoeläin, joka astutetaan silloin, kun se meille sopii ja joka tuottaa lisää veronmaksajia tarpeen mukaan. Mitä näiden kanssa turhia tunteilemaan.

Kun elämää ei pidetä arvokkaana, kun kuvitellaan, että lapsia tehdään eikä saada, tämä on ihan johdonmukaista. Olemme etääntyneet niin kauas ihmiselämän kunnioittamisesta, että näppärää abortointia pidetään täysin hyväksyttävänä. Kuvitellaan, että se on ehkäisyä, vaikka se on käytännössä jo alkaneen elämän sammuttamista.

Abortista jää aina jälki sen ihmisen psyykeen, jonka sikiö abortoidaan. Tätä on tutkittu niin paljon, ettei siitä pitäisi olla kenelläkään epäilyksen häivää. Varmasti se tiedetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksellakin, mutta en ole kuullut sieltä inahdustakaan siihen suuntaan.

Onko meillä aikuisia tässä maassa, kysyn jälleen. Missä ovat ne aikuiset miehet ja naiset, jotka  sanovat, että tämä peli seis? Kuinka apaattisia meistä on jo tullut?
Osaammeko edes varoittaa omia lapsiamme suostumasta tuollaiseen rodunjalostukseen?


.