Otan sen pussista ja nuuhkin. Aah! Sivelen hitain vedoin sille voita.
Otan hitaasti sen toisen esiin ja kuorin kiirehtimättä, aikaa on. Otan leikkurin ja painan. Kauniisti se viipaloituukin. Niin pitikin. Ladon viipaleet voin päälle. Aah uudelleen.
Ja sitten vielä kaiken kruunu! Saatan jo tuntea viettelevän maun kielelläni. Hmmm... Nostan purkin pöydälle, sorkin esiin isoja kimpaleita, mätkäytän ne viipaleiden päälle ja leikkaan nopein liikkein ruohosipulia koristeeksi. Koko komeus lautaselle ja sitten hetki odotetaan.
Kaadan kuppiin tuoretta, tuoksuvaa kahvia ja lusikoin sekaan sokeria. Tänään ei vähä mitään. :-D
Nostan kupin ja lautasen tarjottimelle ja vetäydyn nauttimaan syntistä iltapalaani. Liian myöhään, liikaa rasvaa, liikaa suolaa, liikaa kolesterolia, kaloreita ja sokeria. Liikaa makua elämään - lieneekö ihan syntiä? Ja lisäksi kahvi vielä nostaa verenpainetta. Soo-soo, vai mitä? ;-)
Nautinnollista uhkapeliä, kuulkaas! Viekö tämä silli-muna-voi-ruohosipulileipä vähän ennen puolta yötä kahvin kera nautittuna nyt minulta hengen? Älkääs nyt sentään. Uskotte varmaan myös joulupukkiin?
Suurlähetystön sijainnin päättely voi olla vaikeaa
2 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti