Projektin jälkeinen väsymys

Merkillistä, miten paljon ihminen voi nukkua! Mitä nyt välillä käy vähän valveen puolella ja taas - unten maille.

Kun pitkä käännösprojekti tai muu työrupeama on meneillään, suorituskyky ihmeen tavoin kasvaa, unen tarve vähenee, vauhti paranee loppua kohti. Kahvia kyllä kuluu entiseen malliin, tai ehkä vähän vähemmän sitäkin. Sitten työ valmistuu - ja kops! Toivottavasti pää osuu tyynyyn, ettei tule kuhmuja. : o)

Viime torstaita vasten yöllä sain työn lähtemään lankoja pitkin. Vähän aikaa pyörin kuin - noh, valitkaa nyt mieleisenne sanonta - ja sitten valahtivat viimeisetkin voimat jalkapohjien kautta maan rakoon.
Ja taas tuli tunne, että ikinä en enää palaudu entiselleni. Loppuikäni laahustan kuin haamu keskipäivän auringossa. Tältä tuntuu joka kerran. Ja aina elvyn siitä.

Tänään tuli jo sellainen olo, että en saa aikaani kulumaan. o_O
Rupesin suunnittelemaan, minkä homman kimppuun kävisin. Ehkä annan joulun ensin tulla ja mennä. Kerrankin rauhassa. Senkin voin siis tänä vuonna kokea. Ei pöllömpää!
.
.
.