Olen viime aikoina perehtynyt käännöstyöni kautta amerikkalaisten sikarikkaiden ihmisten elämään, sellaisiin seurapiireihin, joiden suhteen olen täysin annettujen tietojen varassa.
Samalla olen väkisinkin joutunut ajattelemaan maailman hyvinvointieroja, jotka vain kasvavat kasvamistaan kaikista oppirakennelmista huolimatta. Hyviä ideologioita on luotu, mutta toteutus ei onnistu. Hyvää tahtoakin on, mutta ei riittävästi. Hätää ei vain saada kuriin. Ahneus istuu meissä tiukassa.
Tässä ei auta muu kuin vallankumous, ja sitä odotan. Odotan sydänten vallankumousta, jonka vain evankeliumi saa aikaan. Odotan sitä, että Jumalan armon kokeminen sytyttää meissä rakkauden Jumalaan ja lähimmäisiimme, muuttaa meidän ajatuksemme ja asenteemme ja saa meidät tekemään Jumalan mielen mukaisia - taivaallisia - tekoja.
Odotan, että meidän muuttumisemme vaikuttaa yhteiskuntaan, niin että ahneutta aletaan pitää halveksittavana ja materialismi huomataan vanhanaikaiseksi ja orjuuttavaksi elämäntavaksi, mitä se tosiasiassa on.
Odotanko ihmettä? Hmm... Sanopas sinä!
.
.
.
Suurlähetystön sijainnin päättely voi olla vaikeaa
2 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti